VAO LAULUJA

Prestinuotio
Nuotiolauluja
1. As tears go by
2. BP-spirit
3. Etkö ymmärrä
4. Hyvää huomenta, Suomi
5. Ihme ja kumma
6. Ilta pimenee
7. Kanoottilaulu
8. Kolme cowboyta
9. Kuinka voit väittää
10. Kulkuri ja joutsen
11. Lentäjän poika
12. Let it be
13. Lohikäärme Puff
14. Lumi teki enkelin eteiseen
15. Mandoliinimies
16. Meille aurinko paistaa
17. Meill' on metsässä nuotiopiiri
18. Meksikon pikajuna
19. Mörrimöykky
20. Niin kaunis on maa
21. Partiolaisen iltavirsi
22. Partisaanivalssi
23. Proud Mary
24. Päivänsäde ja menninkäinen
25. Pöllö-rock
26. Rakovalkealla
27. Reppu ja reissumies
28. Reissumies ja kissa
29. Sadepilven alla
30. Saku sammakko
31. Sama taivas, sama maa
32. Sandy
33. Sankarit
34. Syksyn sävel
35. Tartu käteen Jumalan
36. Tiedätkö miksi leiriläinen oon
37. Tokko partiomieles tallella on
38. Tänne polkumme johtaa
39. Tää ystävyys ei raukene
40. Uralin pihlaja
41. We shall overcome
42. Viidestoista yö
43. Yesterday
44. Yhteinen maailma

1.      As tears go by

It is the evening of the day
I sit and watch the children play
Smiling faces I can see
But not for me
I sit and watch as tears go by

My riches can't buy everything
I want to hear the children sing
All I hear is the sound
Of rain falling on the ground
I sit and watch as tears go by

2.      BP-Spirit

I´ve got the BP-spirit

right in my head,

right in my head,

right in my head.

I´ve got the BP-spirit

right in my head,

right in my head to stay.

I´ve got the BP-spirit

deep in my heart…

… all round my feet…

I´ve got the BP-spirit

right in my head,

deep in my heart,

all round my feet.

I´ve got the BP-spirit

all over me, all over me to stay.

3.      Etkö ymmärrä

Etkö ymmärrä, mitä sulle lausuin,

kerran vielä mä kuiskata sen voin:

Että sullekin uudet leikkini näytän.

:,: Siihen vielä mä lisäisin,

että sinusta välitän :,:

4.      Hyvää huomenta, Suomi

Ajan yössä, tulen tuolta kaukaa,

silmät turtuu, selkää kolottaa.

Uinuu Putaa, Konginkangas, Laukaa,

yössä kylät läpi jyrään,

melkein nolottaa.

Kun toiset nukkuu vuoteissaan,

mä usvaa putkeen panen vaan.

Kumi laulaa, ääni on se työn.

Rekka vetää niin kuin viimeistään,

mä tutun taukopaikan nään

ja siellä juustosämpylän taas syön.

Hei, huomenta, Suomi, hyvin pyyhkii!

Sun poikas valvoi taas ja ahkeroi.

Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii,

minä tein sen, minkä aikamies vain voi.

Tutun turbon vihellyksen kuulen,

äänellään se mielen kohentaa.

Ujellus kuin rajun myrskytuulen,

sitä desibelipellet koittaa ohentaa.

Kun toiset nukkuu vuoteissaan,

mä usvaa putkeen panen vaan.

Kumi laulaa, ääni on se työn.

Rekka vetää niin kuin viimeistään,

mä vihdoin määränpääni nään

ja rahtikirjan tiskille taas lyön.

Hei, huomenta, Suomi…

5.      Ihme ja kumma

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa,

kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää, kummastuttaa

pientä kulkijaa.

Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet,

pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.

Maailmassa monta…

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,

vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa.

Maailmassa monta…

Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen,

niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.

Maailmassa monta…

Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla

ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla.

Maailmassa monta…

Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla,

mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.

Maailmassa monta…

6.      Ilta pimenee

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee vaeltamaamme.

Jalanjälkineen tämä vanha tie

maahan kaukaiseen kaivattuhun vie.

Rantaan kaukaiseen, rauhan satamaan

sydän hiljainen tiellä johdetaan.

Ristin vanhan luo, joka elämään

sovituksen tuo hänen veressään.

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee vaeltamaamme.

7.      Kanoottilaulu

Kanootin kapean vesille työnsin,

seuraan nyt majavaa vaeltavaa.

Kanootin korean kaisloihin soudan,

hauen ja säynävän saaliiksi saan.

Kultaa ja hopeaa melassa päilyy,

muistoissa melojan säilyy se ain.

8.      Kolme Cowboyta

Kolme cowboyta ratsastaa

hevosillaan kaupungista pois.

Kaksi miehistä hymyilee,

mutta kolmannella

on kyynel silmässään.

Hän ei oo oikea cowboy,

niin ystävänsä hälle sanoivat.

Hän ei oo oikea cowboy,

jos naista ei voi saada mielestään.

Kolme cowboyta leiriytyy

hopeisen kuun loisteessa.

Kaksi miehistä unen saa,

mutta kolmas ei voi

silmiään ummistaa.

Hän ei oo oikea…

Kolme cowboyta ruokailee

leirinuotion lämmössä.

Kaksi miehistä röyhtäilee,

mutta kolmas –

hän ei syönyt palaakaan.

Hän ei oo oikea…

Kolme cowboyta ratsastaa

suuren tien risteykseen.

Kaksi lähtee eteenpäin,

mutta kolmas miehistä

kääntyy takaisin.

Hän ei oo oikea cowboy,

mutta niin paljon häntä rakastaa

- hän ei oo oikea cowboy -

nainen, joka häntä odottaa.

9.      Kuinka voit väittää

Näetkö vanhan miehen,

joka kärryjänsä työntää?

Niihin kamaa haalii,

mitä muilta yli jää.

Silmissään vain menneisyyttä,

sodat joihin joutui syyttä.

Eilisen lehtiin valheet eilisen jää.

Niin kuinka siis voit edes väittää,

sä että yksinäinen oot.

Jos halki kaupunkimme kuljet

ilman, että silmäs suljet,

huomaat, että sentään

lähes onnellinen oot.

Ootko nähnyt miehen,

joka toista miestä etsii?

Seuraasi hän tahtoo,

häntä katsot inhoten.

Silmissään vain pelokkuutta,

arkaa rakkaudettomuutta.

Ymmärrystä hieman

hän pyytää vaieten.

Niin kuinka siis voit…

Ootko nähnyt naisen,

joka ruumiinsa on myynyt?

Hän asemalla seisoo

tyhjä sydän kädessään.

Autiot on silmät nämä,

hymy tuskan jähmettämä.

Hän ei edes muistaa

voi kuinka itketään.

Niin kuinka siis voit…

Ootko nähnyt pojan alta

kahdentoista vuoden

jossain hourailevan

tyhjä pullo kädessään?

Tinneri tai alkoholi,

missä isä, äiti oli,

kun lapsi öisin heräs

märkään, pimeään.

Niin kuinka siis voit edes väittää,

sä että yksinäinen oot.

Jos kuljet kanssain

halki slummin,

puhut ehkä harkitummin,

huomaat, että sentään

lähes onnellinen oot.

10.  Kulkuri ja joutsen

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

ja paljain jaloin kierrän maailmaa.

Näin kerran unta: joutsen taivahainen

mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Näin maat ja metsät, järvet maani armaan,

sen kaiken sinitaivahalta näin.

Tuuli lauloi laulujaan,

sadun hohde peitti maan.

Ihanampaa en mä koskaan

nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:

On kaikkein kaunein aina oma maa.

Niin moni muuta paremmaksi luuli,

mut pettymyksen itsellensä saa.

Ei missään taivas sinisemmin loista,

ei missään hanki hohda kirkkaammin.

Tämä paina sydämees,

niin on taivas aina sees,

ja sun taipaleeltas

murhe kauas kaikkoo.

Niin päättyi uni, mutta vielä vuotan

mä kohtaavani kerran joutsenen

ja siihen asti unelmiini luotan.

On niin helppo uneksia ihmisen.

Siks´ paljain jaloin onneani etsin

ja huolet laulullani haihdutan.

:,:Elämä on ihanaa,

kun sen oikein oivaltaa

ja kun lentää siivin valkein,

niin kuin joutsen:,:

11.  Lentäjän poika

Minä istuin kiitotien päähän,

jäin ihmettä katselemaan.

Kone, kaunis

kuin lentäjän luusta tehty,

yllytti moottoreitaan.

Minä ihailin villiä voimaa,

minä nöyristä lapsista nöyrin.

Ja kun moottorit ampuivat

sankarit matkaan,

jäin seuraavaa odottamaan.

Minä olin lentäjän poika,

lähes sankari siis itsekin.

Vielä lentäisin korkeammalle

kuin muut, vielä isäänikin paremmin.

Minä nukahdin hallien varjoon,

unen kerosiininkatkuisen näin:

Minä näin lentäjän

huimapäisen ja varman

syöksyvän ylöspäin.

Ylöspäin, läpi pilvien peiton,

kohti ilmailun historiaa.

Jetin siivillä kuohui

jo auringon kulta,

kun se irtosi otteesta maan.

Minä olin lentäjän poika…

Lentokenttien aavoilla tuulee

niin kuin ulapalla autiomaan.

Ja kiitotien päässä on

taivaassa reikä,

ovi miltei mahdottomaan.

Minä olin lentäjän poika…

12.  Let it be

When I find myself in times of trouble,

Mother Mary comes to me
Speaking words of wisdom, let it be
And in my hour of darkness she is standing

right in front of me
Speaking words of wisdom, let it be

Let it be, let it be, let it be, let it be
Whisper words of wisdom, let it be

And when the broken-hearted people

living in the world agree
There will be an answer, let it be
For though they may be parted,

there is still a chance that they will see
There will be an answer, let it be

Let it be, let it be, let it be, let it be
Yeah, there will be an answer, let it be
Let it be, let it be, let it be, let it be
Whisper words of wisdom, let it be

Let it be, let it be, let it be, yeah, let it be
Whisper words of wisdom, let it be

And when…

13.  Lohikäärme Puff

Puff on lohikäärme niin iloinen,

nyt vaalenneet ja haalenneet

ovat vanhat suomut sen.

Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan

ja tuhat vuotta sitten Puff

jo lähti maailmaan.

Puff, tuo lohikäärme niin iloinen

sattui kerran kaupunkiin,

oli sumu hirmuinen.

Puff ei lentää voinut, niin löysi sen

tuo pihan poika pikkuinen,

joka myös oli iloinen.

Hän vanhan lohikäärmeen

korjas kumiliimallaan,

langat laittoi paikoilleen

ja sai sen nauramaan.

Ilmaan siitä noustiin,

tie kulki seikkailuun

ja kumpainenkin unohti

jo aivan kaiken muun.

Prinsessat ja prinssit satulinnoistaan

katselivat kummissaan,

kuka lentää matkallaan.

Laiva merirosvon myös kauhistui,

kun tulta syösten kidastaan

sille Puff vain huusi: HUII!

Näin lohikäärmeet lentää,

mutta pojat varttuvat:

leikin aika loppuu,

työhön pojat tarttuvat.

Vanhan lohikäärmeen

joku saattaa unohtaa;

se aivan yksin rannalla

vain poikaa odottaa.

Puff nyt lohikäärme on entinen.

Ovat pudonneet ja kadonneet

kaikki suuret suomut sen.

Puff nyt piilossansa sua odottaa.

Jos löydät sen ja korjaat sen,

joku jälleen lentää saa.

14.  Lumi teki enkelin eteiseen

Tyttö näki sillalta, kuinka mustaa

vesi oli alhaalla jossakin.

Äiti kysyi, miksi tuo runoja rustaa.

Lapsi on kai päästänsä sekaisin.

Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen;

villinä soi huokaus kaupungin.

Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen,

vesi oli mustaa kuin aikakin.

Ja vesi oli mustaa,

äiti kulki mustissaan

ja pappikin sai

kahvia juodakseen,

ja isä oli kännissä,

kuinkas muutenkaan

joku kantoi kukkia eteiseen.

Toiset lähtee kuuhun

ja toiset Ruotsiin,

toisilla vaan pienempi palkka on.

Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin,

äiti oli silloin jo onneton.

Minä panin ikkunaan pahvisuojan,

että edes jossakin lämmin ois.

Radiossa laulettiin: Kiitos Luojan;

sunnuntaina äitikin nukkui pois.

Ja isä meni Ruotsiin,

äiti lensi taivaaseen

ja pappi sai taas kahvia juodakseen,

ja veli oli kännissä,

näin sen itkeneen,

lumi teki enkelin eteiseen…

15.  Mandoliinimies

Hei, ystävä, pyyhi kyyneleet,

aivan turhaan niitä teet,

minä mandoliinin rinkan päällä

saan kulkemaan.

Kyllä muistan sinutkin;

mä osoitteesi siihen raaputin,

hm hm, kun osoitteesi

siihen raaputin.

On mandoliinimiehen matka tää

niin täynnä elämää,

että joskus unohtaa voi,

kuinka toinen odottaa.

Sinut muistan kuitenkin,

kun mandoliiniin nimes kirjoitin,

hm hm, kun mandoliiniin

nimes kirjoitin.

Aa-aa-aa-aa-aa,

maljan sulle jossain juon.

Aa-aa-aa-aa-aa,

jotain jännää sulle tuon.

Minä vuori-ilmaa

pulloon laittaa voin tietenkin,

taikka vettä Atlantin.

Ne sulle tuon,

kun saavun takaisin,

hm hm, ne sulle tuon,

kun saavun takaisin.

Hei kuuntele, vieras, laulu tää

kuin viini lämmittää.

Mä mandoliinin kanteen

säkeet nää kirjoitin.

Kohta tunnet sinäkin

tuon tytön, jonka jätin jonnekin,

hm hm, tuon tytön,

jonka jätin jonnekin.

Aa-aa-aa-aa-aa, maljan sulle…

Hei, ystävä, pyyhi kyyneleet…

16.   Meille aurinko paistaa

Laulu valtaa hiljaisuuden,

aavistaa voin salaisuuden,

joka tänään meitä piirittää.

Koko luomakunta valvoo

jotain kaivaten.

Sydäntemme pohjaan

me kuulla voimme kutsun hiljaisen.

:,: Meille aurinko paistaa,

meille hymyilee kuu.

Saamme taivasta maistaa,

se meille avautuu :,:

Joku saapuu keskellemme,

joku kuulee kaipauksemme,

joku tuntee polut erämaan.

Joku istuu nuotiolle lämmittelemään,

silmiimme hän katsoo

ja meille jakaa palan leivästään.

Meille aurinko paistaa…

Vielä kulkee halki ajan

polku hyvän Vapahtajan,

tänään uutta meissäkin Hän luo.

Erämaahan eksyneille

suunnan näyttää Hän.

Läpi myrskytuulten

me kuulla voimme

äänen lempeän.

Meille aurinko paistaa…

17.  Meill´ on metsässä nuotiopiiri

Meill’ on metsässä nuotiopiiri,

missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii,

lähipuutkin punervoi.

Ja me muistain sankariaikaa

sadun tenhon tunnemme taikaa.

Kun laulumme yön yli kiirii

ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta,

hämy verhoo metsän, maan.

Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,

sydän syttyy tuntemaan.

Ja me muistain…

Ja kun himmenee hiipuva hiillos,

ja kun lankee lauha yö.

Viime laulussa harras soi kiitos,

Pyhän Yrjön kutsuu työ.

Ja me muistain…

18.  Meksikon pikajuna

Pikajuna Meksikon

halki kiitää, yö jo on,
valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.

Haukku kuuluu kojootin,

häipyy meluun veturin,

Sierra Madren takaa kuu

kuin juusto möllöttää.

Ensiluokan vaunussa

uninen on tunnelma,

matkustajat - miehet, naiset -

kaikki torkkuvat.

Silloin vauhti hiljenee

ja melkein pysähtyy.

Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,

vaunun ovi aukeaa,

sisään syöksyy kaksi miestä

mustanpuhuvaa:

Pikku-Pete, Iso-Pat,

gangstereita molemmat,

kumpainenkin suurta

reikärautaa heiluttaa.

”Kädet ylös, gentlemen!”,

huutaa käskyn terävän

Iso-Pat ja pari kertaa

kattoon laukaisee.

”Viisainta, kun jokainen nyt

lompsan aukaisee,

kuula sille, joka kenkkuilee.”

Vastustaa ei kukaan voi,

Pikku-Pete vartioi,

Iso-Pat kun evakuoi

sormin tottunein

sormukset ja kukkarot,

medaljongit, lompakot,

matkalaukut rosvo myöskin

tutkii yksintein.

Mitään uhreille ei jää,

saalis toiveet ylittää.

Pikku-Pete hohottelee

kohti kurkkuaan:

”Miehet lyödään tainnoksiin,

mutt’ naiset viedään pois

Lempimättä en nyt olla vois.”

Jymisevä nauru soi,

Iso-Pat nyt aprikoi

kumppaninsa sanoja

ja kohta murahtaa:

”Okay, niinpä tehdäänkin,

saamme kelpo haaremin

viedään likat piiloluolaan

Sierra Madren taa.”

Silloin vaunun loukosta,

herrasmiesten joukosta

Hidalgo nyt esiin astuu,

sanoo: ”Señores,

meille tehkää mitä vain,

mutt’ naiset säästäkää,

muuten teistä kehno muisto jää.”

Seuraa hetken hiljaisuus,

ehdotus on outo, uus.

Haa, nyt naisten parvessakin

syntyy kohinaa.
Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias

vaatii puheenvuoroa

ja heti sen myös saa.

Silmät vihaa leimuten,

tasajalkaa hyppien
Hidalgolle kiukkuaan

hän ryhtyy purkamaan:

”Mitäs herra suutaan soittelee

ja hääräilee,

me tehdään niin kuin

rosvot määräilee.”

19.  Mörrimöykky

Korpikuusen kannon alla

on mörrimöykyn kolo.

:,:Siellä on peti ja siellä on koti

ja peikolla pehmoinen olo:,:

Tiu tau tiu tau tilitali tittan,

sirkat soittaa salolla.

:,:Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy

kirkkaalla päivän valolla:,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa

Karhunkankahalla.

:,:Mörrimöykky se sateessa istuu

kärpässienen alla:,:

Tiu tau tiu tau…

Ottaisin minä Mörrimöykyn,

jos vain kiinni saisin.

:,:Pieneen koriin sen pistäisin

ja kotiin kuljettaisin:,:

Tiu tau tiu tau…

Vaan eipä taitaisi meidän äiti

peikkolasta ottaa.

:,:Eihän se edes usko,

että Mörrimöykky on totta:,:

Tiu tau tiu tau…

20.  Niin kaunis on maa

Aurinko nousee,

on kastetta maassa.

Aika on herätä, nousta ja lähteä,

kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,

niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta

kukkiva kunnas ja

varjoisat veet,

niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,

vain metsässä tuulee.

Aika on naurun ja leikin ja riemun.

Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa…

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa…

21.  Partiolaisen iltavirsi

Rakas Jeesus, nyt päivästä Sulle

kannan partiokiitokseni.

Mitä osoititkaan tänään mulle,

sen teit kaiken, Sä, parhaakseni.

Jos ei partiopolkuni tänään

nimeäsi oo kirkastanut,

enhän anteeksiannotta jääkään,

joskin jälleen oon kompastunut.

Yöhyt luonnon kun rauhalla täyttää,

sydän rauhaasi pyytävä on.

Avaruuden kun tähtöset peittää,

sisin sytytä sun valohon.

Pidä valmiina meidät, jos milloin

merkinantosi taivainen soi.

Ehjin vartioin kaikki ett´ silloin

iltahuutoosi saapua voi.

22.  Partisaanivalssi

Tänään en voi luokses tulla,

yöhön synkkään tieni käy.

Vaikka etsii silmät sulla,

varjoista ei mitään näy.

Tuskin oikein ymmärsitkään,

mitä vaatii meiltä maa.

:,: En voi viipyä nyt pitkään,

mua veljet odottaa :,:

Pilvi otsallaan on kuulla,

koira haukkuu jossakin.

Niin et saa vain koskaan luulla,

että toista kaipaisin.

Viimein luoksesi jos palaan,

olkoon päivä, olkoon yö,

:,: kerron kaiken, minkä salaan,

hyväillään ja päättyy yö :,:

Jollen saavu toukokuussa,

veli pellot muokatkoon.

Luuni jäivät multaan muuhun,

olen mikä ollut oon.

Mene pellon pientareille,

poimi tähkä kämmeneen,

:,: anna suudelmasi sille,

elän siinä edelleen :,:

23.  Proud Mary

Left a good job in the city
Workin' for the man

ev'ry night and day
And I never lost one minute of sleepin'
Worryin' 'bout the way things

might have been

Big wheel keep on turnin'
Proud Mary keep on burnin'
Rollin', rollin', rollin' on the river

Cleaned a lot of plates in Memphis
Pumped a lot of pane

down in New Orleans
But I never saw the good side

of the city
'Til I hitched a ride on a

river boat queen

Big wheel keep on turnin'…

If you come down to the river
Bet you gonna find some people who live.
You don't have to worry,

cause you have no money

people on the river are happy to give

Big wheel keep on turnin'…

24.  Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken

päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo mailleen hiipi,

Päivänsäde kultasiipi

aikoi juuri lentää eestä sen,

kun Menninkäisen pienen näki

vastaan tulevan,

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas, Menninkäinen ennen

päivän laskua ei voi

milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,

Menninkäinen rinnassansa

tunsi kummaa leiskuntaa.

Sanoi: poltat silmiäni,

mutten ole eläissäni

nähnyt mitään yhtä ihanaa.

Ei haittaa, vaikka loisteesi

mun sokeaksi saa,

on pimeässä helppo taivaltaa.

Käy kanssani, niin kotiluolaan

näytän sulle tien

ja sinut armaakseni vien.

Säde vastas: Peikkokulta,

pimeys vie hengen multa,

enkä toivo kuolemaa.

Pois mun täytyy heti mennä,

ellen kohta valoon lennä,

niin en hetkeäkään elää saa.

Niin lähti kaunis Päivänsäde,

mutta vieläkin,

kun Menninkäinen yksin tallustaa,

se miettii, miksi toinen täällä

valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa.

25.  Pöllö-rock

Pöllö istui puussa,

ei oo pöllöllä hampaita suussa.

Suuret on silmät ja suuri on pää,

eikä se sano, että Mää, Mää, Mää,

vaan Huu, Huuhuu, Huuhuu.

Lammas oli maassa,

oli ruohoa syömässä haassa.

Pienet on silmät ja pieni on suu,

eikä se sano, että Huu, Huu, Huu,

vaan Mää, Määmää, Määmää.

Susi istui yössä,

oli kuutamonvalvontatyössä.

Karmea kuono ja valtava suu,

eikä se ulvo, että Hepskukkuu,

vaan Uu, Uu-uu, Uu-uu.

Käki tykkäsi huonoa,

kun sillä ei ole kuonoa.

Onpahan laulut ja laulupuu,

eikä se laula että Uu-uu-uu,

vaan Kukkuu, Kukkuu, Kukkuu.

26.  Rakovalkealla

On yö ja tähdet taivahalla

loistaa välkkyen,

kuu kirkas hohdettaan

luo tunturille.

On ympärillä erämaa

ja outo hurma sen,

on avautunut sydämeni sille.

Tää köyhä, karu maa

mun lumoihinsa saa,

on avautunut sydämeni sille.

On yö ja revontulet

pohjan puolla loistavat,

ne niinkuin noitavalot luovat taikaa.

On ennen olleet täällä

noidat, Lapin haltiat,

se oli suurten tietäjien aikaa.

Tää revontulten maa,

tää taian, loitsun maa,

se elää vielä tietäjien aikaa.

On yö ja rakovalkealla

liekkiin tuijotan,

se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.

Ken suoniinsa on saanut

lapinkuumeen polttavan,

sen mieli tänne lakkaamatta palaa.

Tää jään ja lumen maa,

se kiehtoo lumoaa

ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

On yö ja kohta kiinni painuu

silmät raukeat,

vain havuvuode

päällä hangen jäisen.

Kuin vartijoina tunturien

laet aukeat,

ne suojahansa ottaa yksinäisen.

Tää jylhänkaunis maa,

tää tunturien maa,

se suojahansa ottaa yksinäisen.

27.  Reppu ja reissumies

On reppu reissumiehelle

kai kaikkein paras tuttu,

mut mitä reppu sisältää,

no, se on eri juttu.

Jos kaiken kertois siitä,

ei koskaan aika riitä.

Se vaatteilta ja ruualta

vain sisältäkin näyttää,

mut reissumiehen reppua

kai vielä jokin täyttää.

Ei nähdä sitä voida,

mut antaa laulun soida:

Reppu ja reissumies,

siinä varmaan on sellainen pari:

oli kylmä tai vaikkapa vari,

niin kumpikin paikkansa ties.

Se reppu saattaa sisällänsä

pitää muiston armaan,

se kevyeksi repun saa

ja valoisaksi harmaan.

No, silloin päivä paistaa

ja matkanteko maistaa.

Mutt´ suru jos on repussa

tai ahdistus ja huoli,

niin repun painoon lisäystä

tulee toinen puoli.

Se hiertää hartioissa,

on matkan hauskuus poissa.

Reppu ja reissumies…

On näöltään se reppu usein

vaatimaton aivan,

se silti jakaa reissumiehen

ilon tahi vaivan.

Se tuntee murhemietteet

ja hauskat ajanvietteet.

Se helteen kestää, tuiskun tuntee,

kuten isäntänsä,

se puolustaja jätkän on

ja hänen syyttäjänsä,

ja omantunnon lailla

on kieroutta vailla.

Reppu ja reissumies…

28.  Reissumies ja kissa

On iltamyöhä, taipaleella

muuan reissumies,

hän viheltelee kulkeissaan.

Hän mistä tulee, minne menee,

taivas yksin ties,

on musta kissa seuranaan.

Mut kylmä alkaa ahdistella

miestä hilpeää,

hän kaipaa varmaan kotia

ja lieden lämpimää.

On iltamyöhä, taipaleella

muuan reissumies,

hän viheltelee kulkeissaan.

Tien laidassa hän näkee

mökin pienen, aution

ja ovi sen on raollaan.

Se turvapaikkaa tietää,

siinä kylmän suoja on

ja reissumies on iloissaan.

Hän kissaansakin kutsuu

- mihin mirri häipyi, hei -

mut poissaolo kissan häntä

kauan vaivaa ei.

On oma nahka lähinnä

ja lämpö tärkeää,

kai hiirtä kissa pyydystää.

On liedessä - voi ihme -

pari hiiltä hehkuvaa,

hän takan ääreen hapuilee.

Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun

edes puhaltaa,

se sinälläänkin riittänee.

Hän käsiänsä ojentelee

lieden lämpimään,

ja jokin kaunis muisto

lämmittävi sydäntään.

Niin tuli aamu,

arjen koura utulinnan kaas,

on reissumiehen kylmä taas.

On päällä kylmän tuhan

kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen, minkä luuli hiillokseksi,

kissa onkin nyt,

kun aamu valon tupaan toi.

Mut reissumies ei moista

jouda ajattelemaan,

vaan vihellellen tielle työntyy

kissa mukanaan.

Hän mistä tulee, minne menee,

taivas yksin ties,

on taipaleella reissumies.

29.   Sadepilven alla

Ootko kulkenut

sä sadepilven alla

veden virratessa

pitkin vaatteitas?

Ootko lyhentänyt

matkaas laulamalla,

onko laulus soinut

eessäs, takanas?

Onko sulle tuttu

ilo toveruuden,

jota vaikeudet yhä voimistaa?

Ootko yhteistyöstä saanut

innon uuden,

joka sateessakin

laulamaan sun saa?

Ootko seisonut

sä yksin kesäyössä

leirin vaipuessa

hiljaa nukkumaan?

Ootko huomannut sä

oudon onnentunteen

silloin valtaavan

sun mieles kokonaan?

Ootko tuijottanut

liekkiin nuotiossa,

nähnyt hiljalleen

sen tuhkaan hiipuvan?

Ootko tuntenut

sä uuden ajatuksen

jostain syvyyksistä

mielees´ nousevan?

30.  Saku Sammakko

Saku Sammakko kosiomatkallaan,

ahaa, ahaa,

Saku Sammakko kosiomatkallaan,

ahaa, ahaa,

Saku Sammakko kosiomatkallaan

hän lauleli kauniita laulujaan,

ahaa, ahaa, ahaa.

Hän Hillevi Hiiren tavatessaan…

pyysi mukanaan tulemaan pappilaan…

Mikset, kultasein, kosinut aikanaan…

minut Matias Myyrälle naitetaan…

Sulle Matias sovi ei ollenkaan…

sillä multaa on Myyrällä varpaissaan…

Mutta Hillevi-hiirestä huomataan...

että nainen on nainen aina vaan...

Häitä Hillevi Hiiren nyt soitetaan…

mutta Hepokatti-Heikki on sulhasenaan…

Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan…

sillä Heikkipä soitteli viuluaan…

Saku Sammakko ei enää huomaakaan…

että multaa on myyrällä varpaissaan…

31.  Sama taivas, sama maa

Sama taivas yllä tämän maan

yhä kutsuu meitä kulkemaan.

Sama aava, meri sininen,

sama koti yhteinen.

Samat niityt, vuoret, erämaat,

joet, järvet, kukkulat ja haat,

sama tuuli hiljaa humisten

laulaa yllä metsien.

Samaa vettä janoinen saa,

sama lähde pulppuaa,

vesi kirkkain

kaiken janon sammuttaa.

Sama voima rakkauden

syliin sulkee jokaisen.

Matka jatkuu,

matka kohti Jumalaa.

Sama retki alla auringon,

sama kaipaus sisällämme on.

Ilo lapsen, hymy vanhuksen,

sama matka yhteinen.

Täällä yhteen kuuluu jokainen,

kasvi, lintu, puu ja ihminen,

kukin hoivan toisellensa suo,

yhdessä näin uutta luo.

Samaa vettä janoinen saa..

Yksi kaiken antoi omastaan,

kaiken voitti rakkaudellaan.

Yksi meitä kutsuu kulkemaan

aina hänen seurassaan.

Kristus kuoli vuoksi jokaisen,

leivän mursi meitä siunaten,

meidät liittää puuhun elämän,

antaa meille tehtävän.

Samaa vettä janoinen saa…

32.  Sandy

Missä kaukana on länsi,

joki rotkoon vie,

asui majassansa Sandy,

kuinka kauan lie.

Missä lumiraja alkaa,

on Sandyn maa.

Siellä jossain ylimalkaan

Sandy asustaa.

Sinne metsäin taa

sä myös aikonet,

siellä varmasti saa

lumikengillä tallustaa.

Pistä karhunlihaa

pannuun pitkävartiseen,

heitä sitä sitten

naamaas rokonarpiseen.

Sieltä tarinaa on monta,

joki rotkoon vie.

Voi sitä onnetonta,

jolta hukkuu tie.

Sinne metsäin taa….

33.  Sankarit

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarimiehet,

joita koko valtakunta arvostaa?

Keitä ne on sankarit,

sellaiset sankarinaiset,

jotka tosityöstä palkintonsa saa?

Me ollaan sankareita kaikki,

kun oikein silmin katsotaan.

Me ollaan sankareita elämän

ihan jokainen.

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarinaiset,

jotka tosi paikan tullen pelkäävät?

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarimiehet,

jotka rahaa kadunkulmissa kerjäävät?

Me ollaan sankareita kaikki…

Keitä ne on ne sankarit,

elokuvan sankarinaiset,

jotka kauneudellaan

kaikki lumoaa?

Keitä ne on ne sankarit,

elokuvan sankarimiehet,

jotka heikompansa

tieltään kumoaa?

Me ollaan sankareita kaikki…

34.  Syksyn sävel

Katu täyttyy askelista,

elämä on kuolemista,

pane käsi käteen, ollaan hiljaa.

Pyydä minut aamuteelle,

anna vettä kuihtuneelle.

Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

En ilosta itke, en surusta itke,
jos itken, niin itken muuten vaan

ja muualla oon

ennen kuin huomaatkaan.

Häntä rakastin paljon,

sua rakastan joskus enemmän,

mutta ole mulle

vähän aikaa hän!

Ota minut sinun uniin,

vaikka nousen toisiin juniin.

Nyt on lokakuu

ja minusta näkee sen.

Kun tulen kiinni sinuun,

jumalatkin uskoo minuun,

vaikka itse aina usko en.

En ilosta itke, en surusta itke,

jos itken, niin itken muuten vaan

ja muualla oon,

ennen kuin huomaatkaan.

Häntä rakastin paljon,

sua rakastan ehkä enemmän,

mutta ole mulle

vähän aikaa hän.

35.  Tartu käteen Jumalan

Sammuu loiste kynttilöiden,

tuuli laulaa ikävöiden,

hetki kaikkein kaunein

kohta muisto vain on.

Tuli hiipuu nuotioissa,

käsi ystävän on poissa,

sisälläsi kaipaus soi sammumaton.

Tartu käteen Jumalan,

tartu siihen, mikä kestää,

astu kalliolle, joka pettää ei voi.

Tartu käteen Jumalan,

älä minkään anna estää.

Kuule, kuinka sydämesi

sykkii ja soi.

Pian jo lehdet lentelevät,

koittaa talvi, koittaa kevät,

moneen kertaan telttanarut irrotetaan.

Uupuu askel vaeltajan,

sortuu seinä savimajan,

mutta yksi loppuun asti on paikallaan.

Tartu käteen Jumalan…

Elämä on taivallusta,

iloa ja kaipausta,

halki vuorten, laaksojen

ja vetten se vie.

Yksi auttaa ainoastaan,

yössäkin Hän tulee vastaan,

sydämeesi kuiskaa hiljaa:

Tässä on tie!

Tartu käteen Jumalan…

36.  Tiedätkö, miksi leiriläinen oon

Tiedätkö, miksi leiriläinen oon,

telttani nostan nuoreen hongikkoon?

Niin ihanaa on elää alla taivaan

sinisimmän. Bum bum bum.

:,: Bumbidiaidi, bumbidiaidi,

bumbidiaidi, bumbidiaidi:,: bum.

Retkeilyn, leikin, työn ja laulelun

kanssani jakaa kumppanini mun.

Niin ihanaa ...

Tunnen mä lämmön rantahietikon,

lintujen kuoron, nousun auringon.

Niin ihanaa ...

37.  Tokko partiomieles tallella on

(3x) Tokko partiomieles tallella on?

Tallell´ on, tallell´ on ainiaan.

Totta partiomielein tallella on…

Meillä partiomieli tallella on...

38.  Tänne polkumme johtaa

Tänne polkumme johtaa,

luokse iltanuotion.

Sadun piirin, ken kohtaa,

tuntee metsän kaipion.

Tuli räiskyy nuotiossa,

savu hiljaa leijailee.

Ja nyt illan tummetessa

metsä meille kuiskailee.

Hämy hiipii ja saapuu

taikahetki leiriyön.

Sävel kiirii ja haipuu taakse

jylhän korpivyön.

Tuli räiskyy…

Hetki kauneinkin päättyy,

tuli sammuu, hiiltyy pois.

Retki nuoruuden säilyy,

kuin se unta ollut ois.

Tuli räiskyy…

39.  Tää ystävyys ei raukene

Tää ystävyys ei raukene,

vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme,

kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota,

jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta

ja terve, näkemiin.

40.  Uralin pihlaja

Illan tuuli soittaa

jo latvaa pihlajan.

Kaupungista kuulen

mä valssin niin kaihoisan.

Pihlajasta se kertoo,

on tuttu tarina sen.

Muistan Uralin rinteiltä valkolatvuksen.

Niin kuin seppelepäinen

vain nuori morsian on,

kukkii pihlajahuntu

tuo alla auringon.

Kauas tuonne jääneen

mä tiedän pihlajan.

Kauas kulki tieni,

jäi hän, jota rakastan.

Syksyn punaiset marjat

kuin kyynel pihlajan on.

Itkin pihlajan lailla,

on sydän onneton.

Niin kuin seppelepäinen…

Kenties kerran vielä

soi tuuli lauhemmin,

kaupunkien pauhu

jää taakse viimeinkin.

Missä pihlaja kukkii,

taas armaan nähdä mä saan.

Luonto puhkeaa kukkaansa

jälleen kauneimpaan.

Silloin seppelepäinen

tuo nuori morsian on,

kukkii pihlajahuntu

tuo alla auringon.

41.  We shall overcome

We shall overcome,

we shall overcome,

we shall overcome some day.

Oh, deep in my heart

I do believe:

We shall overcome some day.

We are not afraid… today…

We are not alone… today…

We´ll walk hand in hand…

some day…

Black and white together…

some day

Christ is still alive… today…

42.  Viidestoista yö

Silmissäni orpo katse

lapsen eksyneen.

Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.

Käy pimeys päälle

lailla pommikonelaivueen

ja minä kun en

koskaan kysy hintaa!

Viidestoista yö

taas saapuu painajaisineen

ja kaikki paitsi elämä on turhaa.

Aina oikein uskoa

ei jaksa ihmiseen,

kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

Sun kanssas katson maailmaa

ja samaa unta nään.

Kuin hullu huudan rakkauteni perään!

Sun kainaloosi käperryn,

ja, jos sallit, yöksi jään,

ja kun aamu on,

en tiedä, missä herään.

Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen,

oon yksin ajatusten raunioilla.

Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,

on jälleen tuskan viitta hartioilla.

Sun kanssas katson…

Viidestoista yö,

se saapuu aina uudelleen,

taas huomaan

kahden viikon unohtuneen.

Jäi iholleni hiekkaa

rannan autioituneen,

voi olla, että vihdoin pääsen uneen.

Sun kanssas katson…

43.  Yesterday

Yesterday
All my troubles seemed so far away
Now it looks as though they're here to stay
Oh, I believe in yesterday

Suddenly
I'm not half the man I used to be
There's a shadow hanging over me
Oh, yesterday came suddenly

Why she had to go, I don't know
She wouldn't say
I said something wrong
Now I long for yesterday

Yesterday
Love was such an easy game to play
Now I need a place to hide away
Oh, I believe in yesterday

Why she…

44.  Yhteinen maailma

Tämä iltamme on ilta viimeinen,

jonka viettää me saamme

kera ystävien.

Tänä iltana tahdomme

luoda nyt sen,

maailman, joka on yhteinen.

Ei häly kaupunginkaan

voi meitä tavoittaa.

Päivän askaret jääneet

on kauaksi taa.

Tänä iltana tahdomme

luoda nyt sen,

maailman, joka on yhteinen.

Huominen meidät vie

kauas toisistaan.

Siteet ystävyyden

ei katkea milloinkaan.

Vaikka erkanee tie,

niin teimmehän sen,

maailman, joka on yhteinen.

Ei häly kaupunginkaan…