VAO LAULUJA

1. AIKUINEN NAINEN

Aikuinen nainen mä oon.

En enää eksy maailman tuuliin.

Liittomme vahvistukoon.

Tahtoisin jatkaa

hyvin alkanutta matkaa.

Kun aika vaikeudet tiellemme tuo,

onnesta me teemme

suojaavan muurin.

Voimaa tää rakkaus suo.

Onnemme kestää,

minkään emme anna estää.

Paljosta luovun,

jos saan luonain pitää sun.

  En vapauttas tahdo riistää.

  Tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää.

  Sua tarvitsen

  sydänystäväksi aikuisen naisen.

  Kaiken me jaamme,

  toisiamme tukekaamme.

  Aikuinen nainen

  tuntee arvon rakkauden.

Selkääni käännä mä en.

Onnestani taistelen, enkä pelkää.

Toisista huolehdi en.

Kestämme paineet,

meitä ei kaada laineet.

Tuulilta suojaan sinut vien,

jos viedä saan.

  En vapauttas tahdo riistää…

2. ALBATROSSI

Nään vanhan Tornatorin

yhä vielä mielessäin
kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
niin jäi koulu kesken sulla
piti mun myös mukaan tulla
mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
sun lähtöäsi seurasin

mä päässä laiturin
me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
sinä pidit oman pääsi
säädit itse elämääsi
koit nuorena sen kaiken
mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää
se sinun sielusi on juuri kukaties
taivaan sinessä sä saat

vapaana sä kiitää
lapsuustoverini vanha merimies
lapsuustoverini vanha merimies

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt
ja tutkit tarkkaan kauniit
Honolulun kaislavyöt
minä jatkoin lyseossa
sitten kunnanvirastossa
ei kutsumuksen mukaan
satu jokaiselle työt
ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
mä kapakassa istuin
lasin pohjaan tuijotin
miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä…

Sain kuulla että Tornator

jo romutettu on
mä itse tunsin kokeneeni

saman kohtalon
eipä ollut virkaa enää
tumma puna peitti nenää
ja rannalla mä yksin istuin

nousuun auringon
kun lähelleni näin mä

naurulokin kaartavan
niin tiesin että jotakin nyt

vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
jonka työt jää puolitiehen
ja joka kaiken rakentaa vain

varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää
se sinun sielusi on juuri kukaties
kerran lailla sen saan vapaanamyös kiitää
jos teen työni kuten vanha merimies
jos teen työni kuten vanha merimies

3. ARVON MEKIN ANSAITSEMME

Arvon mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa.

Vaikk’ ei riennä riemuksemme

leipä miesten maatessa.

:,: Laiho kasvaa kyntäjälle,

arvo työnsä täyttäjälle.

Lalla la lala lallala lallalla lallalla

lalla la lala lallala lallalla :,:

Suomen poika pellollansa

työtä tehdä jaksaapi.

Korvet kylmät voimallansa

perkailee hän pelloksi.

:,: Rauhass´ on hän riemullinen,

mies sodassa miehuullinen.

Lalla la lala… :,:

Suomen tytön poskipäihin

veri vaatii kukkaset.

Hall´ ei pysty harmaa näihin,

näit´ ei pane pakkaset.

:,: Luonnossa on lempeyttä,

sydämessä siveyttä.

Lalla la lala… :,:

Opin tiellä oppineita

Suomessa on suuria.

Väinämöisen kanteleita

täällä tehdään uusia.

:,: Valistus on viritetty,

järki hyvä herätetty.

Lalla la lala… :,:

4. AUTIOTALO

Aurinko laskee selkäsi taa,

se värjää hiuksesi punaisellaan,

ja eput laulaa: Älä mene njet njet!

menet tai et, silti sydämeni viet

(na na na naa).

On silmissäs Andalucian yöt

ja pimeessä pääni sun rinnoilles lyön.

En uskalla edes ääneen hengittää

ja tuoksusi vie tajuntani pimeään

(na na na naa).

  Ja käsi kädessä kuljemme

  taloon autioon,

  ja se minua niin ravistaa.

  Ja tämä hetki saa minut

  pian aivovaurioon,

  kun talon aution kanssasi jaan.

Mä reppuselässä sinua vien,

sä naurat, sun naurus

tukkii koko tien,

ja hiuksiini kukista seppeleen teet,

olen narkomaani sua hengittäen.

Joku hullu on keksinyt ikuisuuden,

olin yksi heistä siihen turvautuen.

Et enää reppuselkääni tuu,

ja autiotalon kukat lakastuu.

  Ja käsi kädessä kuljemme…

  

5. Dirlanda

On sulla muodot Venuksen
Daa dirlan dirlan daa
Ja lantees liikkuu keinuen
Daa dirlan dirlan daa
Et ole marmoria, et
Daa dirlan dirlan daa
Ja siksi voitat veistokset!
Daa dirlan dirlan daa

Ei satamassa Rhodoksen
Daa dirlan dirlan daa
Näy vertaa noiden lanteiden
Daa dirlan dirlan daa
Kun kuljet, kääntyy miesten pää
Daa dirlan dirlan daa
Ja ouzo alkaa yskittää!

Sua eilen lähdin seuraamaan
En tiedä minne jouduinkaan
Vain kaaduin paikkaan pehmeään
Ja päätin: yöksi tähän jään!
Sain kuulla laineen laulavan
Ja tunsin suukon hurjimman
Näin alla kuuman auringon
Se aivan luonnollista on!

Mä lauloin silloin dirlandaa
Mä lauloin dirlan darlandaa
Dirlan dirlan darlandii
Lirdan lardan lirdandii
Mä lauloin dirlan dirlandaa
Dii dirlan darlan lardanlaa
Dirlan darlan dirlandii

 Kun luonto meille lemmen loi
Vain hullu vastaan kapinoi
Mies luonnostansa lankeaa
Kun Afrodite vallan saa!
Ja kun on tullut vuoro mun
Mä siihen suostun, mukaudun
Ja huomenna on kuka ties
Mun paikallani toinen mies!

Mä laulan silloin dirlandaa
Mä laulan darlan dirlandaa
Dirlan dirlan dirlandii
Lirdan lardan lirdandii
Mä laulan dirlan dirlandaa
Dii dirlan darlan lardanlaa
Dirlan darlan dirlandii

6. Emma

Oi, muistatkos' Emma sen kuutamoillan,
kun yhdessä tansseista kuljettiin.
Sinä sanasi annoit
ja valasi vannoit
ja lupasit olla mun omani

:,: Oi Emma, Emma,
oi Emma, Emma,
kun lupasit olla mun omani:,:

Sinä sanoit vielä senkin, että painappas' pääsi
vasten mun palaavaa rintaani.
Sinä omistit minut,
minä omistin sinut
ja tahdoimme lempiä alati.

:,: Oi Emma, Emma,
oi Emma, Emma,
me tahdoimme lempiä alati:,:
Minä uskoin ja vannoin

ja sormuksen annoin
ja lupasin olla sun omasi.

Sinä valasi taitot
ja lahjastani laitoit
vain heiluvat renkahat korviisi.

:,: Oi Emma, Emma,
oi Emma, Emma,
vain heiluvat renkahat korviisi:,:

7. ETKÖ YMMÄRRÄ

Etkö ymmärrä, mitä sulle lausuin,

kerran vielä mä kuiskata sen voin:

Että sullekin uudet leikkini näytän.

:,: Siihen vielä mä lisäisin,

että sinusta välitän :,:

8. HEPOKATTI

Oli hepokatti maantiellä poikittain,

jala jalla jala jala vei,

ja se kaiveli haravalla hampaitaan,

jala jalla jala jala vei.

Jala vei jala vei,

jala jalla jala jala vei,

ja se kaiveli haravalla hampaitaan,

jala jalla jala jala vei.

Kuului aitasta kananpojan aivastus…

oli raukalla lapsihalvaus…

Siellä seinällä soitteli suolainen silli…

oli apunansa sillä yksi värillinen pilli…

Kirppu tanssi tangoa lattialla…

ja lude oli katkera sängyn alla…

Kissa lauloi sooloa orrella…

ja hiiri löi tahtia korrella…

Hento lehmä se istui vintissä…

ja härkä oli synkkänä pirtissä…

Talo heitteli volttia ilmassa…

ja sekös vasta nauratti lammasta…

Mutta juhla se tuli yhä hurjemmaks…

muuttui lattia katoks,

katto lattiamatoks…

9. HERRA, KÄDELLÄSI

Herra, kädelläsi asua mä saan,

turvallisin käsi päällä maan.

Siellä kaikki saavat

uuden sydämen,

rauhan annat haavat sitoen.

Onneni on olla Herraa lähellä,

turvata voin yksin Jumalaan.

Onneni on olla Herraa lähellä,

tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra, kädelläsi iloita mä saan,

se on rikas käsi antamaan.

Siellä armahdusta meille tarjotaan

eikä kadotusta milloinkaan.

Onneni on olla…

Herra, kädelläsi itkeä mä saan,

kohonnut ei käsi kostamaan.

Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten,

anteeksi soi risti kaiken sen.

Onneni on olla…

Herra, kädelläsi

uneen painan pään,

kutsut ystäväsi lepäämään.

Käsi minut kantaa uuteen elämään,

ikirauhan antaa, valoon jään.

Onneni on olla…

 10. HERRA, SUA RUKOILEN

:,:Ei mun mutsi, ei mun fatsi,

vaan se minä oon.

Herra, sua rukoilen:,:

:,:Minä oon, minä tässä oon,

Herra, sua rukoilen:,:

Ei mun sisko, ei mun veli...

Ei mun tuttu, ei mun kamu…

Ei mun ope, ei mun pappi…

 

Ei mun veejii, ei mun peejii…

11. Hiljainen tienoo

Hiljainen tienoo, hämyinen maa, kultaa sen ylle kuu heijastaa.

Yksin taas kuljen, mietteisiin jään, milloin mä jälleen kotini nään.

Kotiini kauas kaipuuni saa,

tähtinen taivas tien viitoittaa. Rukoillen käännyn puoleesi sun, johdathan Herra, kotiini mun.

12. HOLVIKIRKKO

Jo ilta tullut on,

urut soi, kylä nukkuu,

vain vanhan holvikirkon muurit

kuulee musiikin.
Soi parvelta nyt Bach,

kaaret varjoihin hukkuu,
on urkurina poika

holvikirkon kanttorin.

Kun tienoon valot kaikki

jo silmänsä sulkee,
hän pyhäpuvussansa hiipii

kirkkoon hiljaiseen.

Ja yöhön kesäiseen

fuuga kauniina kulkee,
hän kanttoriksi aikoo,

vaikka soittaa itselleen.

Jos kerran hän toisillekin

soittaa näin saa,
se unta on vielä, mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat

ja kellot huminoivat,
ne kertoa sen voivat,

mitä toivoo hän.

Taas sunnuntaina saa

isä-kanttori vuoron,

on häät, ja pauhu mahtava

nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan

kuulee laulavan kuoron
ja soinnut, jotka taivaankaaren

asti nousta voi.
Hän vielä nuori on,

mutta oottaa jo aikaa,
kun kaikkialta kansaa saapuu

häntä kuulemaan.
Oi, kuinka kunniaa

vanhat holvit nuo kaikaa,
hän toivoo että kauniina

soi fuuga ainiaan.

Jos kerran hän toisillekin…

 13. Hyvyyden voima

Hyvyyden voiman

ihmeelliseen suojaan

olemme kaikki hiljaa kätketyt.

Me saamme luottaa

uskolliseen Luojaan,

yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,

myös silloin Kristus meitä kuljettaa.

Annamme Isän käsiin elämämme.

Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon

kynttilöiden loistaa,

tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.

Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.

Jää keskellemme,

Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,

vahvista ääni toisen maailman,

niin että uuden virren sävelillä

kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja

piirittää meitä, kuinka käyneekin.

Illasta aamuun

kanssamme on Luoja.

Häneltä saamme huomispäivänkin

14. Hyvää huomenta, suomi

Ajan yössä, tulen tuolta kaukaa,

silmät turtuu, selkää kolottaa.

Uinuu Putaa, Konginkangas, Laukaa,

yössä kylät läpi jyrään,

melkein nolottaa.

Kun toiset nukkuu vuoteissaan,

mä usvaa putkeen panen vaan.

Kumi laulaa, ääni on se työn.

Rekka vetää niin kuin viimeistään,

mä tutun taukopaikan nään

ja siellä juustosämpylän taas syön.

Hei, huomenta, Suomi,

hyvin pyyhkii!

Sun poikas valvoi

taas ja ahkeroi.

Herrat Helsingissä

laman alla nyyhkii,

minä tein sen, minkä

aikamies vain voi.

Tutun turbon vihellyksen kuulen,

äänellään se mielen kohentaa.

Ujellus kuin rajun myrskytuulen,

sitä desibelipellet koittaa ohentaa.

Kun toiset nukkuu vuoteissaan,

mä usvaa putkeen panen vaan.

Kumi laulaa, ääni on se työn.

Rekka vetää niin kuin viimeistään,

mä vihdoin määränpääni nään

ja rahtikirjan tiskille taas lyön.

Hei, huomenta, Suomi…

15. Hämäläisten laulu

On mulle Suomi suloisin,

vaan Häme siitä kallehin.

:,: Sen tuskin tiedän vertaista,

niin kaunista, niin herttaista

kuin kulta Hämeen maa :,:

Lempeitä laaksoin lehtoja

ja lintuin laulupuistoja

:,: ja marjaisia kankaita

en unhoittaa voi milloinkaan.

Oi, Hämeen kallis maa! :,:

Ei impee missään rakkaampaa,

ei siveempää, ei jalompaa

:,: kuin Hämeen valkotukkainen

tuo sinisilmä neitonen

on rusoposkinen :,:

Jos miestä missä tarvitaan,

maan eestä vaikka kaatumaan,

:,: niin uljaita on urhoja,

on järkeä, on kuntoa,

jos toimeen tartutaan :,:

16. Ilta pimenee

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee vaeltamaamme.

Jalanjälkineen tämä vanha tie

maahan kaukaiseen kaivattuhun vie.

Rantaan kaukaiseen, rauhan satamaan

sydän hiljainen tiellä johdetaan.

Ristin vanhan luo, joka elämään

sovituksen tuo hänen veressään.

Ilta pimenee, tulenliekkimme

tietä valaisee vaeltamaamme.

17. Ihme ja kumma

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa,

kun päivä painuu pilveen,

niin varjo katoaa.

Maailmassa monta

on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää, kummastuttaa

pientä kulkijaa.

Siilillä on piikit,

linnulla on höyhenet,

pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.

Maailmassa monta…

Muurahaiset aina

rakentaa ja rakentaa,

vaan eivätkö ne koskaan

valmihiksi saa.

Maailmassa monta…

Matkamies käy rantaan

lammen vettä juodakseen,

niin peilikuva katsoo

alta tyynen veen.

Maailmassa monta…

Mitenkähän lumpeet kelluu

veden pinnalla

ja yhtä kevyt korento

on niiden rinnalla.

Maailmassa monta…

Kalat asuu vedessä

ja kuu ja tähdet taivaalla,

mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.

Maailmassa monta…

18. Intian kuu

Intiassa kuukin on kuumempi,

oo-hiio-hei!

kuin aurinko meillä, mutta suurempi

oo-hiio-hei!

Kerran se lakkini sytytti

oo-hiio-hei!

ja hiukset poltti mun päästäni

oo-hiio-hei!

Hei, juttele sinä vaan

kyllä sinut tunnetaan.

Ja vaikka sen valheeksi vannotkin,

niin kyllä sua uskotaan.

Linnut siellä paistuivat lennossa

oo-hiio-hei!

ja voi siellä myytiin pullossa.

oo-hiio-hei!

Ja jok´ikinen kala, joka ongittiin

oo-hiio-hei!

oli keitettynä, kun se nostettiin.

oo-hiio-hei!

Hei, juttele sinä vaan…

Intiassa ankkuri nostettiin

oo-hiio-hei!

ja Punaiseen mereen se laskettiin.

oo-hiio-hei!

Ja sen minä voin vaikka vannoa,

oo-hiio-hei!

että seilasimme puolukkahillossa.

oo-hiio-hei!

Hei, juttele sinä vaan…

19. Isoisän olkihattu

Mä tässä kerran ullakolle

yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin

siellä aukaisin.
Mä sitä pengoin mitä lienen

oikein etsinyt,
niin löysin vanhan olkihatun

siitä kerron nyt.

Sen pölystä kun puhdistin

ja sitä kääntelin
ja ullakolle vanhan arkun

päälle istahdin.
En aikaa tiedä miten kauan

siinä viivähdin,
kun isoisän tarinaa

mä hiljaa muistelin.

Ol´ kerran pieni hattukauppa sivukadulla.
Niin pientä kauppaa nykyään

et löydä todella.
Ja siihen puotiin isoisä

kerran piipahti.
Hän kauan etsi

olkihatun viimein valitsi.

Vaan valinta se tuskin siinä

aikaa vienyt ois,
kas syy on toinen hennonnut

ei millään mennä pois.
Kun kerran katsoi myyjättären

silmiin sinisiin,
niin kaikki hatut ostanut

hän kohta olis niin.

Niin kului aikaa sinisilmäin

vuoksi tosiaan.
Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan.
Ja joka päivä iltaisin

kun kello tuli kuus
nähtiin eräs herrasmies

ja olkihattu uus
odottavan sulkemista

pienen myymälän,
ja kahden nuoren kulkevan

luo puiston hämärän.
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi,
kun kera syksyn lehtien

hääkellot heille soi.

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on.
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain,
kuin isoisän tarinasta

olkihattu vain.

Vaan ehkä ajan tomun alta

joskus kuitenkin
joku pienen muiston löytää

niin kuin minäkin.
Näin isoisän olkihattu

sai mun laulamaan ja
ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan.

20. Joutsenlaulu

Taas lapset pihalla näät
ikkunas alla leikkivän leikkejään.
Taas siihen paikallesi

ikkunaan jäät,
siihen ikkunaan jäät.

Lennät vuosien taa,
ne muistot päivittäin sut

valtaansa saa.
Ne joutsenlauluun etsii

taas laulajaa,
etsii taas laulajaa.

Nuo hetket

syntymästä kuolemaan,
kun silmäluomiin heijastuu
saa toiset uskomaan

kai jumalaan,
toiset saatanaan, tai mihin vaan,
muttei kuitenkaan

tähän maailmaan.

Sä kerran löysit myös sen,

tuon puolen vuosisadan rakkauden.
Sun oli helppo olla onnellinen,
olla onnellinen.

Nyt mitä vaistollas teet,
kun linnut pesästään

on pois lentäneet?
On enää valokuvat kellastuneet.
Ne selaat taas uudelleen,
ja taas uudelleen

Et ehkä sääliäni kaipaa,
ei se saa tuskaa puutumaan.
Tuo tuska laulun

tämän kirjoittaa,
tuo tuska kiinni saa kenet vaan.
Tuo tuska kiinni saa.

 

Suruhuntusi näät

se viisi vuotta sitten sai hengittää.
Sut joutsenlaulu silloin

sai itkemään,
sut sai itkemään.

Tahtoisit olla niin kuin silloinkin,
kun peityit huntuun valkoiseen.
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin
niin kuin sinäkin.

Tahtoisin yrittää

mä että silloin veden pinnalle jään,
kun joen tulvivan

mä uomistaan nään,
kun joen tulvivan nään.

Nuo naiset marketeissa kärryineen
ja miehet kantabaareissaan
nuoruuden lähteestä kai haaveilee
ja tuska laimenee, tai miten vaan.

Taas hetken

lähempänä kuolemaa,
ei haihdu tuska milloinkaan.
Tuo tuska laulun

tämän kirjoittaa,
tuo tuska kiinnii saa kenet vaan.
Tuo tuska kiinni saa

kenet vain haluaa.

21. Jumala loi  

Jumala loi auringon, kuun,

ja järvet ja puut, ihmiset myös.

Jumalan on taivas ja maa,

Herraa me tahdomme kiittää.

Herralle riemulla

laulamme kiitosta.

Herra, me kiitämme nimeäsi.

 

Jeesukselle virtemme soi,

hän kuolemallaan elämän toi.

Luonamme hän täällä nyt on.

Herraa me tahdomme kiittää.

Herralle riemulla…

Henkensä hän heikoille suo

ja keskellemme lämpöä luo.

Taivas jo on luonamme näin,

Herraa me tahdomme kiittää.

Herralle riemulla…

22. Jumalan kämmenellä

Jumalan kämmenellä

ei pelkää lintunen,

Jumalan kämmenellä

ei pelkää ihminen.

Kaikille tilaa riittää,

kaikille paikkoja on.

Jumalan kämmenellä

ei kukaan ole turvaton.

Jumala meitä kutsuu

nyt suojaan turvaisaan,

Jumala meitä kutsuu

ja kantaa voimallaan.

Milloinkaan ei hän hylkää,

lastensa kanssa hän on.

Jumalan kämmenellä

ei kukaan ole turvaton.

23. Juokse sinä, humma

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja taival on pitkänlainen.
Eihän se tyttö minun kyytiini tullut,
Kun olen poika hurjanlainen.

Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja kahden tässä hiljaa mennään.
Humma on poijjalla ainoa aarre,
Ja sellaista ei ole kellään.

Hummani hei…

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja varjot ne tietäni peittää.
Maantieltä hiljaa mun lauluni kuuluu
Ja liinukka harjaa heittää.

Hummani hei…

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja tiuku on aisan alla.
Voi, kuinka pieninä palasina onkaan
Mun leipäni maailmalla.

Hummani hei…

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja metsässä huokaa tuuli.
Maantien mutkassa pieni on tölli
Ja siellä on kirsikkahuuli.

Hummani hei, hummani hei,
Seisahda hummani hei.

24. Kahden maan kansalainen

Edessä reitti tuntematon aukeaa,

Herra luvannut

on aina kantaa lastaan.

Hän vyötti minut työhönsä,

Hän kuljettaa.

Mutta miksi tuuli

yhä puskee vastaan?

Vaikka vaellus on vaivaista,

minä vielä jaksan toivoa.

Olen kahden maan kansalainen.

Takana aavikon

ja vuorten janoisten

vaivalloisten tulvavetten

tuolla puolen

yöhöni heitän

voimattoman rukouksen:

Sinä tiedät kaiken;

elän taikka kuolen.

Vaikka vaellus on…

Sinapinsiemenestä

tekee puutarhan

uskollinen työmies sinun avullasi.

Raota portti Valtakuntaan Jumalan,

älä pyytävältä peitä kasvojasi.

Vaikka vaellus on…

Elämän jäljet pientareelle piirtyvät;
Herra antoi, Herra otti,

kiitos Herran!

Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:

Ihmisen on määrä

kotiin päästä kerran.

Vaikka vaellus on…

25. Kalliolle, kukkulalle

:,: Kalliolle, kukkulalle

rakennan minä majani:,:

:,: Tule, tule, tyttö nuori,

jakamaan se mun kanssani! :,:

:,: Jos et sinä mulle tule,

lähden täältä kauas pois:,:

:,: muille maille vierahille,

jost’ en koskaan palaa pois:,:

:,: Kyllähän sen varmaan tiedän,

etten minä sua saa:,:

:,: Tyydyn onneeni, olen yksin,

aina muistan sinua:,:

 :,:Eipä tässä asiassa

auta arvo, rikkaus:,:

:,: Siinä koettaa voimiansa

kahden nuoren rakkaus:,:

:,:Jos oon mieltäsi pahottanna

jollakulla tavalla:,:

:,:pyydän anteeksi tällä kertaa.

Tapojain en paranna!:,:

26. Kaksi lensi yli käenpesän

Kaksi lensi yli käenpesän –

minä sekä hän,
jonka häkistänsä ulos pelasin.
Oli siivet vielä maassa,

mutta näin sen elävän,
kun sen sivupeilin sulat selasin.

Oltiin Bonnie ja Clyde

sekä Jekyll ja Hyde,
ja me rehvasteltiin,

mitä vähän rahvasteltiin.
Oltiin itsenäisii, oltiin toisissa kii
ja me napojamme tutkittiin

ja kosketeltiin.
Siinä kesä meni kolisten

ja rakastuttiin,
sitten löit sä luukkusi kiinni.

Kävin klubeissa ja pubeissa

ja sinua mä hain,
olit oksaltani puhallettu pyy.
Oli kesä ihan liki,

mutta lunta tuli vain.
Minne flygasit ja mikä oli syy?

Oltiin Bonnie ja Clyde...

Oon teinipoikasi kirjeineen,

ne suudelmiin sinetöin.
Sun vuokses outoja vielä teen

ja haasteet muut mitätöin
ja töin tuskin töihin edes meen.

Meni talvi rokulissa,

minä kesää jonotin,

mutta jono kulki liian hitaasti.
Tuli liian pitkä katko –

käenpesän romutin,
tomutin sen kaipuun totaalisesti.

Oltiin Bonnie ja Clyde...

Oon teinipoikasi kirjeineen...

Oltiin Bonnie ja Clyde...

Voitit rantatyttökilpailun

ja kuvan otti hän,

joka häkistä sut ulos hätisti.
Sain satasen mä kuvasta

ja muiston elävän:
olet siinä alasti ja nätisti.

Kaksi lensi yli käenpesän –

minä sekä hän.

Voitit rantatyttöskaban,

minä muiston pysyvän:
olet siinä alasti ja nätisti.
La-la-laa-la-laa-lal-laa…

27. Kaksoiselämää

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa

hahmon ihmisen.

Tiedän mitä haluan,

tiedän miten vähään kykenen.

Yksinäisyys sydämessä

katkeriksi pisaroiksi tiivistyy.

Siinä yksinäisyyden on seuraus,

siinä on sen syy.

Olen sinussa kiinni,

sinä tiedät, vaikka myönnä en.

Läheisyyttäs kaipaan,

rakkauttasi tarvitsen.

Olen sinussa kiinni,

ja sinuun kiinni jään.

Sanot: ”Pois” ja minä menen,

kohta huomaat,

etten mennyt mihinkään.

Kunpa sinut tuntisin paremmin,

silloin ehkä oppisin itsenikin.

Vaikk´ en koskaan luotasi poistunutkaan,

tulen uudestaan.

Yksinäisyys yksinäisen -

joskus siihen hermostuu.

Halki aavikon jäisen rämmin,

kunnes havahdun.

Kadehdi en niitä, jotka luotuja

on kaksoiselämään.

Joskus tuntuu, etten kunnolla

saa eletyksi tätä yhtäkään.

Kunpa sinut tuntisin…

Kadehdi en niitä jotka luotuja

on kaksoiselämään.

Joskus tuntuu, etten kunnolla

saa eletyksi tätä yhtäkään.

Aion tulla viereesi uudestaan

poikki ikiroutaisen isänmaan.

Vaikk´ en koskaan

luotasi poistunutkaan,

tulen uudestaan.

28. Kanoottilaulu

Kanootin kapean vesille työnsin,

seuraan nyt majavaa vaeltavaa.

Kanootin korean kaisloihin soudan,

hauen ja säynävän saaliiksi saan.

Kultaa ja hopeaa melassa päilyy,

muistoissa melojan säilyy se ain.

29. KANSALAISLAULU

:,: Olet maamme armahin,

Suomen maa,

ihanuuksien ihmemaa :,:

:,: Joka niemeen,

notkohon, saarelmaan

kodin tahtoisin nostattaa :,:

:,: Kodin ympäri viljavat vainiot

kalarantoja kaunistais :,:

:,:Jalon kansan kuntoa laulelmat

yli aaltojen kuljettais :,:

:,: Kaikki, kaikk, ylös yhtenä

miehenä nyt

Suomen onnea valvomaan :,:

:,: Hetken työ

tuhatvuosihin vaikuttaa

isänmaahan ja maailmaan :,:

30. Karhunpoika sairastaa

Karhunpoika sairastaa,

häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa

nalle-ystäväämme.

Maito tuore, lämpöinen,

hyväks olla voisi,

vehnäkorppu valkoinen

ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin

matto levitellään,

peitteheksi toinenkin

kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä.

Itse käymme uinumaan

hänen vierellensä.

Vahtikoira vartioi

uskollisna meitä.

Kunnes koittaa aamunkoi,

hän ei meitä heitä.

Uni paras lääke on,

siitä nauttikaamme.

Nalle-raukan kuntohon

aamuksi jo saamme.

31. Kauas pilvet karkaavat

En tiennyt mitä sain,

kun tanssiin sinut hain
Soi biisi rytmikäs,

sä sanoit: lähemmäs!
Jäi piiloon kaikki muu,

kun pilveen eksyi kuu,
ja puisto hämärtyy ’

ja löytyyy jostain syy.
Kay bändi tauolle,

ma pyydän saatolle,

sä hiljaa naurat vaan,
muut kääntyy katsomaan,

viel ilta kesken on, soi levy tauoton,
on pakko odottaa,

kuin kuuta nousevaa.

:,: Mut kauas pilvet karkaavat,

turhaan niitä tavoitat,
kauas pilvet karkaavat, niin minakin:,:

En tiennyt mitä sain

kun tanssiin sinut hain,
kuin oisit muuttunut,

et enää nauranut.
Mä katsoin taakseni,

kuu esiin purjehtii,

sen loiste kimmeltää
ja minut hämmentää.

Sä seisot siinä vaan,

kuin kaunein kukka vaan,

jos vielä hetkisen,
sua tarkkaan katselen,

niin varmaan katoat,

kuin unet ihanat,
ja haihtuu lumous,

ei jää kuin kaipaus.

:,: Mut kauas pilvet…

32. Keltainen jäänsärkijä

Mun isäin oli merimies,

nuori niin ja kauniskin.

Viisitoistavuotisna

jäänsärkijään jo pestattiin.

Missä huojuu palmupuut,

sinne seilata sai paatit muut.

Raukat niissä mennä voi,

faija hihkui vaan: Hii ja hoi!

:,: Miehet joukolla jäätä särkemään,

jäätä särkemään, jäätä särkemään:,:

Laituriin kun saavuttiin,

faija sulamaan kannettiin.

Hiiohoi ja laulu soi!

Miehet joukolla …

Faija vanha toimeton,

kiikkutuolissa yksin on.

Mutta poistuu iltaisin

ulos keinuvin askelin.

Miehet joukolla …

33. Kesäpäivä Kangasalla

Mä oksalla ylimmällä

oon Harjulan seljänteen.

Niin kauas kuin silmään siintää,

näen järviä lahtineen.

Kas, Längelmävesi tuolla

vöin hopeisin hohtelee,

:,: ja Roineen armaiset aallot

sen rantoja hyväelee:,:

Mä vain olen lintu pieni,

ja siipeni heikot on;

vaan oisinko uljas kotka,

niin nousisin lentohon

ja nousisin taivoon asti

luo Jumalan istuimen

:,: ja nöyrin, hartahin mielin,

näin laulaisin rukoellen:,:

Oi taivahan pyhä Herra,

sä isäimme armias!

Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!

Sä järveimme säihkyellä

suo lempemme tulta vaan!

:,: Oi Herra, intoa anna

ain' maatamme rakastamaan!:,:

34. Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan

Kiitos, Jumalamme,

kun annoit kauniin maan.

Annoit jylhät metsät,

loit vedet virtaamaan.

Kiitos sisukkaasta työstä isien,

kiitos isänmaasta

ja kohtaloista sen.

Sovinnossa meidän

suo maata rakentaa,

että jokaiselle se kodin tarjoaa.

Kädestäsi maamme

siunauksen saa,

ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.

Herra, Pyhän Hengen

suo kodit rakentaa,

saavu perheisiimme

ja rauhan mieltä jaa.

Auta, Herra, että

meistä jokainen

oman paikan löytää,

käy työhön iloiten.

Rukoilemme rauhaa

myös koko maailmaan,

että kaikki kansat

pian saavat isänmaan.

Sinä, Herra, saatat

mielet avartaa,

että ymmärrämme:

on yhtä koko maa.

35. Kipinässä

:,:Katson kaminan pintaa,

nostan pudonneen kintaan:,:

Tähtiä täynnä on teltan katto,

kuusen havuista lattiamatto,

metsä ulkona huokaa.

:,:Kipinää mä väijyn, vartioin,

yksin yössä partioin:,:

:,:Teltan väki vain nukkuu,

unet yöhön hukkuu:,:

Suunnaton on korven syli,

taivaankansi kaartuu sen yli.

Kuuntelen tätä rauhaa.

Kipinää mä väijyn…

:,:Makuupussi on lämmin,

kohta sinne kömmin:,:

Vielä mä lisään puun tai pari,

sitten on varmasti vuorossa Sari,

uni hiipii silmään.

Kipinää mä väijyn…

36. Kirkossa

Tuli kirkkoon mies ja lapsi,

he eteeni istuivat.

Kai tie oli pienelle pitkä,

oli kosteat kiharat.

Ei monta hetkeä hiljaa

tuo ollut, pikku pää.

Oli paljon kyselemistä

ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut,

monihaaraiset kynttilät.

Nuo kaksi puhuivat hiljaa

ja joskus hymyilivät.

Kovin kauan saarna kesti,

lapsi istui miettien

ja pienin pehmein sormin

isän hihaa hyväillen:

Minä tahtoisin, isä, jo kotiin,

isä, minua väsyttää.

Hän nostaa pienet kasvot

ja huuli värähtää.

He lähtivät kesken saarnan,
minä loppuun asti jäin.

Sama hiljainen, arka pyyntö

nousi syvältä itsestäin:

Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin,

Isä, minua väsyttää.

Soi kirkossa kiitosvirsi,

oli ulkona vihreää.

37. Kodin kynttilät

Illan rauha kun syliin maan sulkee,
varjot puistojen kun hämärtäy,
aatos taas aikaan

menneeseen kulkee,
kotiin kauaksi kaipuuni käy.

Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.

Nyt oon vanha ja ikkunan luona
istun katsellen yön tähtihin.
Taasen nään lapsuusaikani armaan,
niinkuin ennen taas käyn kotihin.

Kodin kynttilät…

38. Kolmatta linjaa takaisin

Mä kolmatta linjaa takaisin,

kuljen kerran.
Ja rahaa on, takaan sen.
Kun kolmatta linjaa askelin,

käyn mä herran.
Saa vanhat saatavat jokainen.

Saa Oivan portsari lantin,

jonka velkaa jäin
ja maksan kelloni pantin, kymppikäärölläin.
Kun löydän Limbergin Antin, sille kääröstäin, mä heitän
kuin luu femman? näin.

Kun kolmatta linjaa takaisin

kuljen kerran.
Saa vanhat saatavat jokainen.
Mutta kolmatta linjaa takaisin,

kun kuljen,
niin tiedän että en yhtä vain saa.

Kun mä kolmatta linjaa takaisin,

noin kuljen,
niin tiedän nuoruutein jäänyt on taa.

Voin itsetuntoa nostaa shekkivihollain,
voin iskut ilkeät kostaa,

jotka kerran sain.
Voin sylin lämpöä ostaa,

jos mä tahdon vain.
Mutta ostaa, en voi nuoruuttain.

Kun kolmatta linjaa takaisin,

kuljen kerran,
niin tiedän yhtä en ostaa saa.
On nuoruusaika tuo jäänyt taa.

39. Kolme Cowboyta

Kolme cowboyta ratsastaa

hevosillaan kaupungista pois.

Kaksi miehistä hymyilee,

mutta kolmannella on

kyynel silmässään.

Hän ei oo oikea cowboy,

niin ystävänsä hälle sanoivat.

Hän ei oo oikea cowboy,

jos naista ei voi saada mielestään.

Kolme cowboyta leiriytyy

hopeisen kuun loisteessa.

Kaksi miehistä unen saa,

mutta kolmas

ei voi silmiään ummistaa.

Hän ei oo oikea…

Kolme cowboyta ruokailee

leirinuotion lämmössä.

Kaksi miehistä röyhtäilee,

mutta kolmas -

hän ei syönyt palaakaan.

Hän ei oo oikea…

Kolme cowboyta ratsastaa

suuren tien risteykseen.

Kaksi lähtee eteenpäin,

mutta kolmas miehistä

kääntyy takaisin.

Hän ei oo oikea cowboy,

mutta niin paljon häntä rakastaa

- hän ei oo oikea cowboy -

nainen, joka häntä odottaa.

40. Kosketa minua, Henki

Kosketa minua, Henki,

kosketa kirkkaus.

Anna elämälle

suunta ja tarkoitus.

Kosketa, Jumalan Henki,

syvälle sydämeen,

sinne paina hiljaa

luottamus Jeesukseen.

Rohkaise minua, Henki,

murenna pelkoni.

Tässä maailmassa osoita paikkani.

Valaise, Jumalan Henki,

silmäni aukaise,

että voisin olla ystävä toisille.

Kosketa minua, Henki,

herätä kiittämään,

sinun lähelläsi armosta elämään.

41. Kotimaani ompi Suomi

Kotimaani ompi Suomi,

Suomi armas, synnyinmaa.

:,: Siellä valkolatva tuomi

ahon laitaa reunustaa :,:

Siellä ensi kerran kuulin

lintuin laulun lehdossa.

:,: Siellä äiti hymyhuulin

tuuditti mua kehdossa :,:

Siellä myöskin ensi kerran

lempi syttyi sydämiin.

:,: Liekö ollut tahto Herran,

kun se päättyi kyyneliin :,:

42. Kuinka voit väittää

Näetkö vanhan miehen,

joka kärryjänsä työntää?

Niihin kamaa haalii,

mitä muilta yli jää.

Silmissään vain menneisyyttä,

sodat joihin joutui syyttä.

Eilisen lehtiin valheet eilisen jää.

Niin kuinka siis voit edes väittää,

sä että yksinäinen oot.

Jos halki kaupunkimme kuljet

ilman, että silmäs suljet,

huomaat, että sentään

lähes onnellinen oot.

Ootko nähnyt miehen,

joka toista miestä etsii?

Seuraasi hän tahtoo,

häntä katsot inhoten.

Silmissään vain pelokkuutta,

arkaa rakkaudettomuutta.

Ymmärrystä hieman

hän pyytää vaieten.

Niin kuinka siis voit…

Ootko nähnyt naisen,

joka ruumiinsa on myynyt?

Hän asemalla seisoo

tyhjä sydän kädessään.

Autiot on silmät nämä,

hymy tuskan jähmettämä.

Hän ei edes muistaa

voi kuinka itketään.

Niin kuinka siis voit…

Ootko nähnyt pojan alta

kahdentoista vuoden

jossain hourailevan

tyhjä pullo kädessään?

Tinneri tai alkoholi,

missä isä, äiti oli,

kun lapsi öisin heräs

märkään, pimeään.

Niin kuinka siis voit edes väittää,

sä että yksinäinen oot.

Jos kuljet kanssain

halki slummin,

puhut ehkä harkitummin,

huomaat, että sentään

lähes onnellinen oot.

43. kuljeta ja johda

Pieni on äänemme, Herra,

hiljainen huutommekin,

puoleesi käännymme

silmin, suin mykistyvin.

Emme tiedä voimasi määrää,

salaisuus suuruutes on,

kasvata lapseesi

luottamus loppumaton.

Kuljeta ja johda,

tähtenä nyt hohda.

Ilta kun saapuu

ja matkamies hämärään jää.

Kätemme vahvista työhön,

tueksi toivottoman,

viitaksi laumastaan

eksyneen harhailijan.

Mieliimme rohkeutta anna

katsoa myrskyä päin,

eteen päin astua

edessä myös käskijäin.

Kuljeta ja johda…

Sinuun me turvaamme, Herra,

luoksesi kaipuumme käy,

vielä, kun kotia

kaukana täällä ei näy.

Kuule siis pyyntömme pieni,

laulumme tää hentoinen,

puoleesi käännymme

yhdessä näin rukoillen:

Kuljeta ja johda…

44. Kulkuri ja joutsen

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

ja paljain jaloin kierrän maailmaa.

Näin kerran unta: joutsen taivahainen 
mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Näin maat ja metsät,

järvet maani armaan,

sen kaiken sinitaivahalta näin.

Tuuli lauloi laulujaan,

sadun hohde peitti maan.

Ihanampaa en mä koskaan

nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:

On kaikkein kaunein

aina oma maa.

Niin moni muuta paremmaksi luuli,

mut pettymyksen itsellensä saa.

Ei missään taivas

sinisemmin loista,

ei missään hanki hohda kirkkaammin.

Tämä paina sydämees,

niin on taivas aina sees,

ja sun taipaleeltas

murhe kauas kaikkoo.

Niin päättyi uni,

mutta vielä vuotan

mä kohtaavani kerran joutsenen

ja siihen asti unelmiini luotan.

On niin helppo uneksia ihmisen.

Siks´ paljain jaloin onneani etsin

ja huolet laulullani haihdutan.

:,:Elämä on ihanaa,

kun sen oikein oivaltaa

ja kun lentää siivin valkein,

niin kuin joutsen:,:

45. Kulkurin iltatähti

Ei kotini ovi ees narahtanut,

poika kun maailmalle lähti.
Synkkänä poikaa se tuijotti vain,

yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei taattoni neuvoja tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti.
Moitetta matkaani neuvoksi sain,

yksi ei moittinut ymmärsi vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei äitini evästä antanut, ei,

poika kun maailmalle lähti.
Kieltävän katseen vain evääksi sain, yksi ei kieltänyt, armahti vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei tyttöni huiviaan heiluttanut,

poika kun maailmalle lähti.
Syytökset sydämen muistoksi sain,

yksi ei soimannut, syyttänyt lain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

46. Kultainen nuoruus

Lapsena tuntenut murheita en,
Riemuja vain kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
Säilyykin muistelmissain.

Ei kultainen nuoruus

jää unholaan,
Vaan muistoissain jälleen

sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen
Kohdata sain rakkahimpain.
Hetkeä tuota ma unhoita en,
Muistoissain säilyy se ain!

Ei kultainen nuoruus…

47. Kuubalainen serenadi

Me tulimme kapakasta,
Kai hiukkasen horjuen.
Oli lähtömaljoja juotu
Ja yö oli ihmeellinen.
Joku huomasi sattumalta,
Se oli kai Watkinson,
Että serenadi sulle
Ihan velvollisuutemme on.

Ja kolmisin seisahduimme
Me alle sun akkunas
Ja punaisen lampun näimme
Me palavan huoneessas.
Ah - muistan ympärillä
Oli ihana Kuuban yö,
Ja nuorena, hehkuvana
Joka ainoa sydän lyö.

Me muistimme kuuman poves
Ja keinuvan vartalos,
Ja jokainen huulillansa
Tuns' vielä sun suutelos.
Ja me kaipasimme jälleen
Sinun nauruas solisevaa.
Voi, miksi on jätettävä
Tämä ihanain öitten maa!

Tom lauloi murheellisesti
Ja säesti Watkinson,
Minä nielin kyyneleitä,
Olin kovasti onneton.
Niin, rakastin sinua silloin
Ja rakastan vieläkin,
Ja sun punainen sukkanauhas
On aarteeni kallehin.

Sinä avasit ikkunasi
Ja kummasti hymyillen
Sinä pudotit jokaiselle
Tulipunaisen kukkasen,
Ja me itkimme haikeasti
Ja horjuimme satamaan.
Ah, Kuuban helmi, sua
En unohda milloinkaan!

48. Käteeni tartu

Käteeni tartu,

on tiemme yhteinen,

käteeni tartu,

on määrä yhteinen.

Unohda esteet

ja mieti hetkinen,

kaikki toistaan tarvitsee.

Vanha taikka nuori,

se aivan sama on,

köyhä taikka rikas,

se aivan sama on,

vaalea tai tumma,

se aivan sama on,

kaikki toistaan tarvitsee.

Käteeni tartu…

Maailmamme risaisempi

on kuin milloinkaan,

erilleen vain pyritään

ja ovet suljetaan.

Silti yli muurienkin

meitä kutsutaan,

kaikki toistaan tarvitsee.

Käteeni tartu…

49. Käy, Herra, meitä siunaamaan

Viimeisen laulun vielä laulan,

ennen kuin matkaa jatketaan.

Viimeinen huuto vasten yötä:

Käy, Herra, meitä siunaamaan!

Vielä mä toivon, vaikkei täällä

toivoa olis ollenkaan.

Tarraudun käteen Vapahtajan.

Käy, Herra, meitä siunaamaan!

Rukoilla jos en osaisikaan,

mä ikävöidä häntä saan.

Saan sairastaa mä sylissänsä.

Käy, Herra, meitä siunaamaan!

Muut kaikki hylkää, vaan ei Herra,

Hän hyvin hoitaa lapsiaan

ja kuivaa kaikki kyyneleemme.

Käy, Herra, meitä siunaamaan

Yhteistä matkaa tehdä saamme

turvaten vain Vapahtajaan.

Ristinsä näyttää meille suunnan.

Käy, Herra, meitä siunaamaan!

Perille kerran taivaan kotiin

päästään vain hänen avullaan.

Armahda heikkoa ja kurjaa.

Käy, Herra, meitä siunaamaan!

50. Lapsuuden usko

Kerran usko lapsuuden

sulla oli suloinen,

kätesi sä rukoukseen liitit ain.

Levolle lasken, Luojani,

armias ole suojani,

näin sä rukoilit niin turvallisna vain.

Etsiessäs onnea

harhateille jouduit sä,

surua ja tuskaa toi vain maailma.

Tie on pitkä takaisin,

salassa sä itketkin

muistaissasi lapsuuskodin onnea.

Onnellinen lapsena

olit äidin helmassa,

äiti lauloi sulle

maasta taivahan.

Äänen kaiun kaukaisen

kuulla vielä voitko sen,

päiväsi hän uskoi

käteen Jumalan.

Jos vain nöyrin sydämin

rukoilet, saat takaisin

lapsenuskon aarteen

kalliin, ihanan.

Riemu suur on taivaassa

eksynyt kun palajaa

kaukaa maailmalta

jälleen kotihin.

51. Lentäjän poika

Minä istuin kiitotien päähän,

jäin ihmettä katselemaan.

Kone, kaunis

kuin lentäjän luusta tehty,

yllytti moottoreitaan.

Minä ihailin villiä voimaa,

minä nöyristä lapsista nöyrin.

Ja kun moottorit ampuivat

sankarit matkaan,

jäin seuraavaa odottamaan.

Minä olin lentäjän poika,

lähes sankari siis itsekin.

Vielä lentäisin korkeammalle

kuin muut, vielä isäänikin paremmin.

Minä nukahdin hallien varjoon,

unen kerosiininkatkuisen näin:

Minä näin lentäjän

huimapäisen ja varman

syöksyvän ylöspäin.

Ylöspäin, läpi pilvien peiton,

kohti ilmailun historiaa.

Jetin siivillä kuohui

jo auringon kulta,

kun se irtosi otteesta maan.

Minä olin lentäjän poika…

Lentokenttien aavoilla tuulee

niin kuin ulapalla autiomaan.

Ja kiitotien päässä on

taivaassa reikä,

ovi miltei mahdottomaan.

Minä olin lentäjän poika…

52. Levoton tuhkimo

Juot ja katselet vieraisiin pöytiin,

salaa vilkaiset itseäsi peiliin.

Pikimustat tähdet tuijottaa takaisin;
toivot, että joku huomaisi sinutkin.
Pöydässäsi ei oo yhtään ystävää,
kaikki tietää sun

tuhkimotarinas nimeltään.

Ennen taivas oli avoinna sinullekin,
kunnes paha sormi tavoitti karkurin.

Ja elämä on helppoo

silloin, kun on joku

josta pitää kii,

ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin.

Ja elämä on, päivästä päivään,

vieraiden pilkkaa sinullekin.

Päivästä päivään

levoton tuhkimo tekee

itsestään marttyyrin.

Illan värivalot

on kaikille juhlaa,

kynttilöitä syttyy

ja pidetään hauskaa.

Vasen jalkasi hakkaa

rytmissä musiikin,

valot eivät vain loista

kasvoille sankarin.

Ilta pimenee,

ja ihmiset lähtee pois,

sä et lähtis nyt,

kun aikaakin vielä ois.

Ulkona sua oottaa

lohduton huominen –

rakkauden hinta

on nimensä veroinen.

Ja elämä on helppoo… 

53. Lintu

Maailmaan mä avaraan,

jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
myös paikankin niin lämpöisen.
Mikä ohjaa kohtaloa?
Mikä on ollut ainiaan?
Maailmaan, niin avaraan
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
mi viepi ihmisen onnehen.

Kaihoten nyt katselen,

kun lentää tuolla lintu pienoinen,
se nousta korkealle saa
ja näkee kauniin, kauniin maan.
Täällä nurmet, metsät vihannoi,
puut vetten pintaan heijastua voi.
Miksi jäisin ikävään,
kun lintu siivin lähtee lentämään?
Mä lapsi maanhan olen vain
ja täällä tehtäväni sain.

Vaikka joskus vaeltaa

mä voisin kauas merienkin taa.
En omaa maata unhoittaa
mä silti tahdo milloinkaan.
Minne vaiheissani joudunkin,
taas mieli tänne palaa takaisin.
Niin kuin muuttolinnun tie,
ain elon polku varmaan kotiin vie,
ja mielen lämmön suuren saa
tää kaunis, armas synnyinmaa.

54. Lohikäärme Puff

Puff on lohikäärme niin iloinen,

nyt vaalenneet ja haalenneet

ovat vanhat suomut sen.

Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan

ja tuhat vuotta sitten Puff

jo lähti maailmaan.

Puff, tuo lohikäärme niin iloinen

sattui kerran kaupunkiin,

oli sumu hirmuinen.

Puff ei lentää voinut, niin löysi sen

tuo pihan poika pikkuinen,

joka myös oli iloinen.

Hän vanhan lohikäärmeen

korjas kumiliimallaan,

langat laittoi paikoilleen

ja sai sen nauramaan.

Ilmaan siitä noustiin,

tie kulki seikkailuun

ja kumpainenkin unohti

jo aivan kaiken muun.

Prinsessat ja prinssit satulinnoistaan

katselivat kummissaan,

kuka lentää matkallaan.

Laiva merirosvon myös kauhistui,

kun tulta syösten kidastaan

sille Puff vain huusi: HUII!

Näin lohikäärmeet lentää,

mutta pojat varttuvat:

leikin aika loppuu,

työhön pojat tarttuvat.

Vanhan lohikäärmeen

joku saattaa unohtaa;

se aivan yksin rannalla

vain poikaa odottaa.

Puff nyt lohikäärme on entinen.

Ovat pudonneet ja kadonneet

kaikki suuret suomut sen.

Puff nyt piilossansa sua odottaa.

Jos löydät sen ja korjaat sen,

joku jälleen lentää saa.

55. Lokki

On hiljainen aaltojen keinunta tää,

se laivaamme kauaksi vie.

Ja aurinko taivaalla niin lämmittää,

on sininen laivamme tie.

Linnun näen taivaalla liitelevän,

linnun näen valkoisen kiiltelevän.

Lokkiin katse kaipaavan siirtyy,

linnun uljahan lentoon,

min taivaalla nään.

On myrsky ja aallokkonyt myllertäin

taas laivaamme keinuttelee.

Ja taivaalla kauaksi aavalle päin

se pilviä kuljettelee.

Linnun näen lentävänmyrskyä päin,

linnun, jonka tyynelläliitävän näin.

Lokkiin katse kahlitun kulkee,

laivan kannella silloin

myös kaipaamaan jää.

Kun illalla aurinko laskeutuu,

se ruskonsa pilvihin luo.

Kun hämärään hukkuupi

rannalta puu,

niin mereltä kuuluvi tuo.

Linnun ääni kaukainen,

kutsuva niin,

linnun ääni maahan ja taivaisihin.

Kanssaan sielu valvoo ja lentää,

lokin tuskan ja kaipuun

se tuntea saa.

56. Lumi teki enkelin eteiseen

Tyttö näki sillalta, kuinka mustaa

vesi oli alhaalla jossakin.

Äiti kysyi, miksi tuo runoja rustaa.

Lapsi on kai päästänsä sekaisin.

Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen;

villinä soi huokaus kaupungin.

Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen,

vesi oli mustaa kuin aikakin.

Ja vesi oli mustaa,

äiti kulki mustissaan

ja pappikin sai

kahvia juodakseen,

ja isä oli kännissä,

kuinkas muutenkaan

    joku kantoi kukkia eteiseen.

Toiset lähtee kuuhun

ja toiset Ruotsiin,

toisilla vaan pienempi palkka on.

Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin,

äiti oli silloin jo onneton.

Minä panin ikkunaan pahvisuojan,

että edes jossakin lämmin ois.

Radiossa laulettiin: Kiitos Luojan;

sunnuntaina äitikin nukkui pois.

Ja isä meni Ruotsiin,

äiti lensi taivaaseen

ja pappi sai taas kahvia juodakseen,

ja veli oli kännissä,

näin sen itkeneen,

lumi teki enkelin eteiseen…

57. Luoja on muuttumaton

Vaihtuu päivä sekä vaihtuu yö,

Luoja on muuttumaton.

Kukat kuihtuvat ja ruoste syö,

luonamme aina Hän on.

Päivästä päivään

ja vuodesta vuoteen

Luoja on muuttumaton.

Päivästä päivään

ja vuodesta vuoteen

luonamme aina Hän on.

Aika muuttuu lailla ihmisen,

Luoja on muuttumaton.

Huomispäivä pian on eilinen,

luonamme aina Hän on.

Päivästä päivään…

Tulkoon kuuma kesä, tulkoon syys,

Luoja on muuttumaton.

Tulkoon talven synkkä hämäryys,

luonamme aina Hän on.

Päivästä päivään…

Maa ja taivas vaikka katoaa,

Luoja on muuttumaton.

Kaikki kerran Hänet nähdä saa,

luonamme aina Hän on.

Päivästä päivään…

58. Lähteellä

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll' on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan -
hyvästi varjoinen.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

59. Maan korvessa

Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie,

vaan ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

:,:vaan ihana enkeli vieressä käy:,:

On pimeä korpi ja kivinen tie

ja usein se vielä niin liukaskin lie.

Jo lapsikin helposti langeta vois,

:,:jos käsi ei enkelin kädessä ois:,:

Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie,

vaan ihana enkeli kotihin vie.

Oi, laps’, ethän milloinkaan ottaa sä vois

:,:sun kättäsi enkelin kädestä pois:,:

60. Maa on niin kaunis

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi,

sielusta sieluhun kaiku soi:

Kunnia Herran, maassa nyt rauha,

kun Jeesus meille armon toi.

61. Maat, metsät hiljenneinä

Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.

Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.

Vaan tunnen murheissani:
taas, Herra, matkallani
pois kuljin tieltäsi.
On turva lapsellasi
vain laupeudessasi.
Näin sulje minut helmaasi.

62. MAGDALEENA

Magdaleena on pikkuinen tyttö,
jolla on kutonen laulussa.
Magdaleenalla sukka on rikki
ja suussa on yhdeksän hammasta.

Ja sukat on sillä makkaralla
ja lentää se päivänkakkaralla
ja kylpee yhdeksän pilven alla
ja pupuja sillä on pöydän alla
ja perhonen korvanlehdellä.

Magdaleena pihalla leikkii

nallekarhujen seurassa.
Ja arvatkaapas,
missä se nukkuu!
Tietenkin äitinsä taskussa.

Ja sukat on sillä...

63. Mandoliinimies

Hei, ystävä, pyyhi kyyneleet,

aivan turhaan niitä teet,

minä mandoliinin rinkan päällä

saan kulkemaan.

Kyllä muistan sinutkin;

mä osoitteesi siihen raaputin,

hm hm, kun osoitteesi

siihen raaputin.

On mandoliinimiehen matka tää

niin täynnä elämää,

että joskus unohtaa voi,

kuinka toinen odottaa.

Sinut muistan kuitenkin,

kun mandoliiniin nimes kirjoitin,

hm hm, kun mandoliiniin

nimes kirjoitin.

Aa-aa-aa-aa-aa,

maljan sulle jossain juon.

Aa-aa-aa-aa-aa,

jotain jännää sulle tuon.

Minä vuori-ilmaa

pulloon laittaa voin tietenkin,

taikka vettä Atlantin.

Ne sulle tuon,

kun saavun takaisin,

hm hm, ne sulle tuon,

kun saavun takaisin.

Hei kuuntele, vieras, laulu tää

kuin viini lämmittää.

Mä mandoliinin kanteen

säkeet nää kirjoitin.

Kohta tunnet sinäkin

tuon tytön, jonka jätin jonnekin,

hm hm, tuon tytön,

jonka jätin jonnekin.

Aa-aa-aa-aa-aa, maljan sulle…

Hei, ystävä, pyyhi kyyneleet…

64. Meille aurinko paistaa

Laulu valtaa hiljaisuuden,

aavistaa voin salaisuuden,

joka tänään meitä piirittää.

Koko luomakunta valvoo

jotain kaivaten.

Sydäntemme pohjaan

me kuulla voimme kutsun hiljaisen.

:,: Meille aurinko paistaa,

meille hymyilee kuu.

Saamme taivasta maistaa,

se meille avautuu :,:

Joku saapuu keskellemme,

joku kuulee kaipauksemme,

joku tuntee polut erämaan.

Joku istuu nuotiolle lämmittelemään,

silmiimme hän katsoo

ja meille jakaa palan leivästään.

Meille aurinko paistaa…

Vielä kulkee halki ajan

polku hyvän Vapahtajan,

tänään uutta meissäkin Hän luo.

Erämaahan eksyneille

suunnan näyttää Hän.

Läpi myrskytuulten

me kuulla voimme

äänen lempeän.

Meille aurinko paistaa…

65. Meill´ on metsässä nuotiopiiri

Meill’ on metsässä nuotiopiiri,

missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii,

lähipuutkin punervoi.

Ja me muistain sankariaikaa

sadun tenhon tunnemme taikaa.

Kun laulumme yön yli kiirii

ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta,

hämy verhoo metsän, maan.

Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,

sydän syttyy tuntemaan.

Ja me muistain…

Ja kun himmenee hiipuva hiillos,

ja kun lankee lauha yö.

Viime laulussa harras soi kiitos,

Pyhän Yrjön kutsuu työ.

Ja me muistain…

66. Meksikon pikajuna

Pikajuna Meksikon

halki kiitää, yö jo on,
valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.

Haukku kuuluu kojootin,

häipyy meluun veturin,

Sierra Madren takaa kuu

kuin juusto möllöttää.

Ensiluokan vaunussa

uninen on tunnelma,

matkustajat - miehet, naiset -

kaikki torkkuvat.

Silloin vauhti hiljenee

ja melkein pysähtyy.

Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,

vaunun ovi aukeaa,

sisään syöksyy kaksi miestä

mustanpuhuvaa:

Pikku-Pete, Iso-Pat,

gangstereita molemmat,

kumpainenkin suurta

reikärautaa heiluttaa.

”Kädet ylös, gentlemen!”,

huutaa käskyn terävän

Iso-Pat ja pari kertaa

kattoon laukaisee.

”Viisainta, kun jokainen nyt

lompsan aukaisee,

kuula sille, joka kenkkuilee.”

Vastustaa ei kukaan voi,

Pikku-Pete vartioi,

Iso-Pat kun evakuoi

sormin tottunein

sormukset ja kukkarot,

medaljongit, lompakot,

matkalaukut rosvo myöskin

tutkii yksintein.

Mitään uhreille ei jää,

saalis toiveet ylittää.

Pikku-Pete hohottelee

kohti kurkkuaan:

”Miehet lyödään tainnoksiin,

mutt’ naiset viedään pois

Lempimättä en nyt olla vois.”

Jymisevä nauru soi,

Iso-Pat nyt aprikoi

kumppaninsa sanoja

ja kohta murahtaa:

”Okay, niinpä tehdäänkin,

saamme kelpo haaremin

viedään likat piiloluolaan

Sierra Madren taa.”

Silloin vaunun loukosta,

herrasmiesten joukosta

Hidalgo nyt esiin astuu,

sanoo: ”Señores,

meille tehkää mitä vain,

mutt’ naiset säästäkää,

muuten teistä kehno muisto jää.”

Seuraa hetken hiljaisuus,

ehdotus on outo, uus.

Haa, nyt naisten parvessakin

syntyy kohinaa.
Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias

vaatii puheenvuoroa

ja heti sen myös saa.

Silmät vihaa leimuten,

tasajalkaa hyppien
Hidalgolle kiukkuaan

hän ryhtyy purkamaan:

”Mitäs herra suutaan soittelee

ja hääräilee,

me tehdään niin kuin

rosvot määräilee.”

67. Mörrimöykky

Korpikuusen kannon alla

on mörrimöykyn kolo.

:,:Siellä on peti ja siellä on koti

ja peikolla pehmoinen olo:,:

Tiu tau tiu tau tilitali tittan,

sirkat soittaa salolla.

:,:Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy

kirkkaalla päivän valolla:,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa

Karhunkankahalla.

:,:Mörrimöykky se sateessa istuu

kärpässienen alla:,:

Tiu tau tiu tau…

Ottaisin minä Mörrimöykyn,

jos vain kiinni saisin.

:,:Pieneen koriin sen pistäisin

ja kotiin kuljettaisin:,:

Tiu tau tiu tau…

Vaan eipä taitaisi meidän äiti

peikkolasta ottaa.

:,:Eihän se edes usko,

että Mörrimöykky on totta:,:

Tiu tau tiu tau…

68. Nalle Puhin sadelaulu

Sataa, sataa, ropisee,

pili pili pom, pili pili pom.
Varpaitakin palelee,

pili pili pom pom pom.
Varpaitakin palelee,

pili pili pom.

Sataa, sataa, ropisee,

pili pili pom, pili pili pom.
Koko pieni Nalle Puh

on nyt märkä, uhhuh huh.
Koko pieni Nalle Puh

on nyt märkä, huh.

69. Niin kaunis on maa

Aurinko nousee,

on kastetta maassa.

Aika on herätä, nousta ja lähteä,

kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,

niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta

kukkiva kunnas ja

varjoisat veet,

niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,

vain metsässä tuulee.

Aika on naurun ja leikin ja riemun.

Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa…

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa…

70. Nuoruusmuistoja

On arkea elomme tää,

ja kaikki, mi jäljelle jää,

päivät sen, nuoruuden,

usein muistoissa kimaltelee.

Ei aina se ruusuja suo,

ei aina se onnea tuo,

kuitenkin, tiedän sen

nuoruuden aika on rakkauden.

Taas muistelen

aikaa nuoruuden,

kauneinta aikaa rakkauden.

Kirkkainta päivää, yötöntä yötä

kanssasi viettää sain.

Nuo kuvina silmissäni näin:

Häävalssit, hunnut, ystäväin.

Ilot ja surut, ne kullanmurut,

kaikki on muistoja vain.

On elomme muistoja vain,

on elomme haaveita vain.

Päivät sen, nuoruuden,

kulkee ohitse kimaltaen.

Ei aina se…

71. Nuoruustango

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan

72. Olet valvelilla

Illan rauha hiipii

maahan meluisaan,

väsyneet se hiljaa

peittää teltallaan.

Taivas on kuin käsi

suuren Jumalan,

yllä kaiken melskeen,

yllä maailman.

:,:Herra, öin ja päivin kiitän sinua

sillä tiedän, että olet valveilla:,:

Kuu ja taivaankannen

tähdet tuhannet

huutavat jo kaukaa:

sinä uuvu et.

Silmiesi alla lepää jokainen,

sinä tiedät, missä itkee ihminen.

Herra, öin ja päivin…

Sinä, Herra, tunnet

minun huoleni,

huomispäivään kuljen

sinun kanssasi.

Suuri Jumalani, kaiken antaja,

sydämeni laulaa täynnä kiitosta.

Herra, öin ja päivin…

73. Olet vapaa

Niin kuin linnunpoikaa,

joka kurkkii pesästään,

meitäkin nyt tuuli

kutsuu lentämään.

Siivet saimme Jumalalta,

siivet sydämeen.

Lentää saamme valoon,

lentää vapauteen.

Irti päästä,

olet vapaa lähtemään.

Anna suuren tuulen puhaltaa.

Irti päästä, olet vapaa elämään,

vapaa palvelemaan Jumalaa.

Siellä, missä tahtoo,

suuri tuuli puhaltaa

yllättäen hänet, joka kutsun saa.

Vastarinta murtuu,

köydet hiljaa katkeaa.

Avoinna on taivas,

työhön kutsuu maa.

Irti päästä...

Kotimme on tuuli,

emme pesää tehdä voi.

Kaikki olkoon Hänen,

joka meidät loi.

Rikas olen silloin,

kun voin paljon lahjoittaa.

Nisunjyväkään ei pelkää kuolemaa.

Irti päästä...

74. Oman kullan silmät

Oman kullan silmät

sinisen on harmaat,

ne on mulla mielessäni aina.

:,:Joka sunnuntaki, väliin viikollaki,

aina kun vain silmäni kiinni painan:,:

Älä tule meille, meillä haukutahan,

mene sinne, missä kositahan.

:,:Kyllä ne ämmät tuopi,

kyllä ne ämmät tuopi

sulle sellaisia joill´ on rahhaa:,:

Vanha kulta raukka tuli meidän kautta,

luuli, että vielä aukeis ovi.

:,: Uusi kulta vieress´

vanha ovipieles´

eihän kahta rakastella sovi :,:

75. On suuri sun rantas autius

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin.
Miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vaikeroi.
Jok' on kaislikossa kierrellyt,
eik' emoa löytää voi.

Sun harmajata aaltoas'
olen katsonut kyynelin.
Ens' surunsa itkenyt rannallas'
on mun oma nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut,
sitä sentään ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.

76. Oravan pesä

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää

ja pakkanen paukka,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

77. Paimenpoika

Jäi toiset aamulla nukkumaan,

kun otin konttini naulastaan

ja kiiruhdin karjateille.

Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,

ne kuuli torveni toitantaa

ja metsä soitteli meille, soitteli meille.

On armas sunnuntaiaamu tää,

se muistot mieleeni herättää,

nyt kansa on kirkkotiellä.

Mä otin kirjani kontistain,

sen äitivainaalta muistoks sain,

hän on jo tallella siellä, tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla saa,

voin täällä palvella Jumalaa,

mun urkuni kauniit soikaa!

Mun kirkkon katto on korkeella,

ja yks on ystävä seurana,

Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

78. Paratiisi

Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin.

Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.

Sinä sanoit: menkäämme

maalle meidän landelle.

Mietin, nyt juttu tää onnistuu.

Perille kun saavuttiin,

kukat kukki, tuoksui niin.

Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa.

Heti rantaan kuljettiin,

liiat kuteet riisuttiin.

Oli tunnelma niin huumaava.

Oi, jos sulle voisin antaa

kaikkein kauneimman,

tämän maailmani

pallon valtavan.

Mutta enhän sitä tee,

pieni hetki riittänee,

kun sun vierelläsi näin olla saan.

Varret yhteen kiedottiin,

hiekka tarttui varpaisiin.

Meren kiihkeään rytmiin

kun vaivuttiin.

Pientä huulta heitit kai,

suoraan suusta suuhun vain.

Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain.

Oi, jos sulle voisin…

79. Partiolaisen iltavirsi

Rakas Jeesus, nyt päivästä Sulle

kannan partiokiitokseni.

Mitä osoititkaan tänään mulle,

sen teit kaiken, Sä, parhaakseni.

Jos ei partiopolkuni tänään

nimeäsi oo kirkastanut,

enhän anteeksiannotta jääkään,

joskin jälleen oon kompastunut.

Yöhyt luonnon kun rauhalla täyttää,

sydän rauhaasi pyytävä on.

Avaruuden kun tähtöset peittää,

sisin sytytä sun valohon.

Pidä valmiina meidät, jos milloin

merkinantosi taivainen soi.

Ehjin vartioin kaikki ett´ silloin

iltahuutoosi saapua voi.

80. Partisaanivalssi

Tänään en voi luokses tulla,

yöhön synkkään tieni käy.

Vaikka etsii silmät sulla,

varjoista ei mitään näy.

Tuskin oikein ymmärsitkään,

mitä vaatii meiltä maa.

:,: En voi viipyä nyt pitkään,

mua veljet odottaa :,:

Pilvi otsallaan on kuulla,

koira haukkuu jossakin.

Niin et saa vain koskaan luulla,

että toista kaipaisin.

Viimein luoksesi jos palaan,

olkoon päivä, olkoon yö,

:,: kerron kaiken, minkä salaan,

hyväillään ja päättyy yö :,:

Jollen saavu toukokuussa,

veli pellot muokatkoon.

Luuni jäivät multaan muuhun,

olen mikä ollut oon.

Mene pellon pientareille,

poimi tähkä kämmeneen,

:,: anna suudelmasi sille,

elän siinä edelleen :,:

81. Pieni ankanpoikanen

Pieni ankanpoikanen

polskutteli veessä,

pien ankanpoikanen

lumpeenlehden eessä.

Se lehdestä haukkasi palasen

ja sanoi sitten: Mä olen iloinen.

Olen ankanpoikanen,

polskuttelen veessä.

Kuak, kuak, kuak.

Pieni sammakko

kurnutteli veessä,

pien sammakko

lumpeenlehden eessä.

Se sieppasi suuhunsa palasen,

jota ankka söi, ja sanoi:

Olen iloinen.

Olen pieni sammakko,

kurnuttelen veessä.

Krr, krr, krr.

Pieni vesikirppu myös

uiskenteli veessä,

pien vesikirppu myös

lumpeenlehden eessä.

Ui luokse ankan ja sammakon

ja sanoi niille:

Iloinen tää veikko on.

Olen vesikirppu vain,

uiskentelen veessä.

Kuik, kuik, kuik.

Pieni käärme veikeä

kiemurteli veessä.

Pien käärme veikeä

lumpeenlehden eessä.

Pois pelotteli muut

- vesikirppusen söi suuhunsa

ja sanoi: Olen iloinen.

Olen käärme veikeä,

kiemurtelen veessä.

Sss, sss, sss.

Pieni lumpeenlehti vain

yksin kelluu veessä,

pien lumpeenlehti vain

matalassa veessä.

Ei sammakkoa näy,

eikä ankkaakaan,

pois käärme ui

vesikirppu vatsassaan.

Pieni lumpeenlehti vain

yksin kelluu veessä.

Buu, huu, huu.

82. Puhelinlangat laulaa

Puhelinlangat laulaa
Ja taivaalla loistaa kuu
Maantiellä vihellellen
Kun kulkijapoika käy
Puhelinlangat laulaa
Ja pilvistä katsoo kuu
Kulkijan taipaleella
Ei huolien häivää näy

Heinälatoon yöksi hän majoittuu
Ja eväitänsä maistelee
Kullastansa siellä hän uneksuu
Kun unian hän vetelee
Puhelinlangat laulaa
Ja kuutamo kirkas on
Vapaa kuin taivaan lintu
On kulkija huoleton

Puhelinlangat laulaa
Ja taivaalla loistaa kuu
Maantiellä vihellellen
Kun kulkijapoika käy
Puhelinlangat laulaa
Ja pilvistä katsoo kuu
Kulkijan taipaleella
Ei huolien häivää näy

Tyttö jossain kaukana odottaa
Kaipaus rinnassaan
Riemumielellä kulkija vaeltaa
Kaunokaista katsomaan
Puhelinlangat laulaa ja taruja kertoilee
Maanteiden romantiikkaa
Ne tuulessa soittelee

83. Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken

päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo mailleen hiipi,

Päivänsäde kultasiipi

aikoi juuri lentää eestä sen,

kun Menninkäisen pienen näki

vastaan tulevan,

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas, Menninkäinen ennen

päivän laskua ei voi

milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,

Menninkäinen rinnassansa

tunsi kummaa leiskuntaa.

Sanoi: poltat silmiäni,

mutten ole eläissäni

nähnyt mitään yhtä ihanaa.

Ei haittaa, vaikka loisteesi

mun sokeaksi saa,

on pimeässä helppo taivaltaa.

Käy kanssani, niin kotiluolaan

näytän sulle tien

ja sinut armaakseni vien.

Säde vastas: Peikkokulta,

pimeys vie hengen multa,

enkä toivo kuolemaa.

Pois mun täytyy heti mennä,

ellen kohta valoon lennä,

niin en hetkeäkään elää saa.

Niin lähti kaunis Päivänsäde,

mutta vieläkin,

kun Menninkäinen yksin tallustaa,

se miettii, miksi toinen täällä

valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa.

84. Pölhö

Kun Pölhö leirin pystyttää,

niin samapa on tuo,

jos vaikka leirin paikaksi

on sattunutkin suo.

Ja leiri silloin tietysti on takapajuinen,

on siivoton ja vetinen ja pahanhajuinen.

Huomenna, huomenna,

näin Pölhö tuumii vetelästi vaan.

Huomenna, huomenna,

tää leiri pannaan paikkaan parempaan.

On teltat kaikki kallellaan,

ne nuokkuu niin kuin ois

sen Pölhön poppoon kamppeistakin

kaikki ryhti pois.

On rikki kangas homeinen,

mutt’ siitä siellä viis.

Saa saikkaveden katon kautta

kenttäpakkiin siis.

Huomenna...

tuo telttareikä ehkä paikataan.

On nuotiokin tehty,

jotta joka tuulispää

voi kipinää ja tuhkaa

yli leirin lennättää.

ja tuli hiipii käärmeen lailla

rahkaturpeeseen,

se siellä pesän kyteväisen

löytää itselleen.

Huomenna...

me nuotiolle paikka katsotaan.

On Pölhön pojat likaiset

kuin hiiden pennut, juu!

Ja Pölhö itse pesuvettä

aivan kauhistuu.

Se sakki on kuin saippuaa

ei kukaan nähnyt ois

ja lika leirihengen edellytys ois.

Huomenna...

me naamataulut kenties huudotaan.

Et varmaan tahdo Pölhö olla?

- Hyvä, juttu joo.

Kas tarmo sekä siisteys

on kaiken A ja O.

Ja järkeä on käytettävä

just ja jetsulleen.

Se Pölhö on ken kaiken aina

siirtää huomiseen.

Jo tänään, jo tänään,

me porukalla tässä päätetään:

Ei meistä, ei meistä,

saa Pölhö toki olla yksikään.

85. Pöllö-rock

Pöllö istui puussa,

ei oo pöllöllä hampaita suussa.

Suuret on silmät ja suuri on pää,

eikä se sano, että Mää, Mää, Mää,

vaan Huu, Huuhuu, Huuhuu.

Lammas oli maassa,

oli ruohoa syömässä haassa.

Pienet on silmät ja pieni on suu,

eikä se sano, että Huu, Huu, Huu,

vaan Mää, Määmää, Määmää.

Susi istui yössä,

oli kuutamonvalvontatyössä.

Karmea kuono ja valtava suu,

eikä se ulvo, että Hepskukkuu,

vaan Uu, Uu-uu, Uu-uu.

Käki tykkäsi huonoa,

kun sillä ei ole kuonoa.

Onpahan laulut ja laulupuu,

eikä se laula että Uu-uu-uu,

vaan Kukkuu, Kukkuu, Kukkuu.

86. Rafaelin enkeli

Halki tuhannen savuisen salongin

neiti tanssii gasellin askelin.
Mulla yllä on harmaa jumpperi,
sain sen jouluna vaimolta lahjaksi.
Tämä neonsade silmää kirvelee.

Diesel lemahtaa, yö kun yskäisee.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.

Huorat kuiskivat porttikongeissaan,

ujo poika ei sinne katsokaan.
Ne sirosti niskojaan niksauttaa.
Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa.
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan,
kuka käski mennä alasti nukkumaan?
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.

Lapset hinaavat kohmeisin sormin

lippuja salkoihin.
Kuka laittaisi niille edes kengät

pieniin jalkoihin?
Viime yö veti routaan tämän maan,

ja se maa on käärmeitä mustanaan.

Hermokaasuja olohuoneisiin,

krokotiilejä New Yorkin viemäriin.

Kuvia vielä kuvien jälkeenkin,

videotykillä suolaa haavoihin.

Kuka sanoi, että askel painaa jo?

Olen kevyt kuin sudenkorento.

Anna minulle armahduksesi,

ole minulle Rafaelin enkeli.

Uutispuuroa aamupöydässä,

mies tarvitsee kunnon evästä.
”Kumpi voittaa, karhu vai leijona?”
kysyi minulta töissä johtaja.
Mikä minä olen sille vastaamaan?
Multa luvut jäi kesken aikanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.

Lapset hinaavat...

87. Rakastan elämää

Päättyy yö, aamu saa,

uusi päivä taas kirkkaana koittaa.

Sulle oi, kotimaa,

sävel kaunehin tuulessa soittaa.

Rakastan elämää,

joka uutena aamussa aukee,

rakastan elämää,

joka uupuen illassa raukee.

Kirkkahin päivä ei

aina parhainta loistetta suone.

Unelman usein vei

eikä ystävä lohtua luone.

Rakastan elämää,

joka kyynelten helminä hohtaa,

rakastan elämää,

joka myrskyihin tietäni johtaa.

Jäänyt on päivän työ,

ilta varjoja tielleni siirtää.

Kaupungin sydän lyö,

valot laineille siltoja piirtää.

Rakastan elämää,

joka nuoruuden haaveita kantaa,

rakastan elämää,

joka muistojen hetkiä antaa.

Rakastan elämää,

sille lempeni tahdon mä antaa,

rakastan elämää,

joka muistojen hetkiä antaa.

88. Rakovalkealla

On yö ja tähdet taivahalla

loistaa välkkyen,

kuu kirkas hohdettaan

luo tunturille.

On ympärillä erämaa

ja outo hurma sen,

on avautunut sydämeni sille.

Tää köyhä, karu maa

mun lumoihinsa saa,

on avautunut sydämeni sille.

On yö ja revontulet

pohjan puolla loistavat,

ne niinkuin noitavalot luovat taikaa.

On ennen olleet täällä

noidat, Lapin haltiat,

se oli suurten tietäjien aikaa.

Tää revontulten maa,

tää taian, loitsun maa,

se elää vielä tietäjien aikaa.

On yö ja rakovalkealla

liekkiin tuijotan,

se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.

Ken suoniinsa on saanut

lapinkuumeen polttavan,

sen mieli tänne lakkaamatta palaa.

Tää jään ja lumen maa,

se kiehtoo lumoaa

ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

On yö ja kohta kiinni painuu

silmät raukeat,

vain havuvuode

päällä hangen jäisen.

Kuin vartijoina tunturien

laet aukeat,

ne suojahansa ottaa yksinäisen.

Tää jylhänkaunis maa,

tää tunturien maa,

se suojahansa ottaa yksinäisen.

89. Reissumies ja kissa

On iltamyöhä, taipaleella

muuan reissumies,

hän viheltelee kulkeissaan.

Hän mistä tulee, minne menee,

taivas yksin ties,

on musta kissa seuranaan.

Mut kylmä alkaa ahdistella

miestä hilpeää,

hän kaipaa varmaan kotia

ja lieden lämpimää.

On iltamyöhä, taipaleella

muuan reissumies,

hän viheltelee kulkeissaan.

Tien laidassa hän näkee

mökin pienen, aution

ja ovi sen on raollaan.

Se turvapaikkaa tietää,

siinä kylmän suoja on

ja reissumies on iloissaan.

Hän kissaansakin kutsuu

- mihin mirri häipyi, hei -

mut poissaolo kissan häntä

kauan vaivaa ei.

On oma nahka lähinnä

ja lämpö tärkeää,

kai hiirtä kissa pyydystää.

On liedessä - voi ihme -

pari hiiltä hehkuvaa,

hän takan ääreen hapuilee.

Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun

edes puhaltaa,

se sinälläänkin riittänee.

Hän käsiänsä ojentelee

lieden lämpimään,

ja jokin kaunis muisto

lämmittävi sydäntään.

Niin tuli aamu,

arjen koura utulinnan kaas,

on reissumiehen kylmä taas.
On päällä kylmän tuhan

kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen, minkä luuli hiillokseksi,

kissa onkin nyt,

kun aamu valon tupaan toi.

Mut reissumies ei moista

jouda ajattelemaan,

vaan vihellellen tielle työntyy

kissa mukanaan.

Hän mistä tulee, minne menee,

taivas yksin ties,

on taipaleella reissumies.

90. Reppu ja reissumies

On reppu reissumiehelle

kai kaikkein paras tuttu,

mut mitä reppu sisältää,

no, se on eri juttu.

Jos kaiken kertois siitä,

ei koskaan aika riitä.

Se vaatteilta ja ruualta

vain sisältäkin näyttää,

mut reissumiehen reppua

kai vielä jokin täyttää.

Ei nähdä sitä voida,

mut antaa laulun soida:

Reppu ja reissumies,

siinä varmaan on sellainen pari:

oli kylmä tai vaikkapa vari,

niin kumpikin paikkansa ties.

Se reppu saattaa sisällänsä

pitää muiston armaan,

se kevyeksi repun saa

ja valoisaksi harmaan.

No, silloin päivä paistaa

ja matkanteko maistaa.

Mutt´ suru jos on repussa

tai ahdistus ja huoli,

niin repun painoon lisäystä

tulee toinen puoli.

Se hiertää hartioissa,

on matkan hauskuus poissa.

Reppu ja reissumies…

On näöltään se reppu usein

vaatimaton aivan,

se silti jakaa reissumiehen

ilon tahi vaivan.

Se tuntee murhemietteet

ja hauskat ajanvietteet.

Se helteen kestää, tuiskun tuntee,

kuten isäntänsä,

se puolustaja jätkän on

ja hänen syyttäjänsä,

ja omantunnon lailla

on kieroutta vailla.

Reppu ja reissumies…

91. Rosvo-Roope

Jos täytätte mun lasini
niin tahdon kertoa
Surullisen tarinan
joll' ei oo kertoa
Se on laulu merirosvosta
Roope nimeltään
Hän sydämiä särki
missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan

ja nuori iältään
ja opetuksen saanut oli
omalta isältään
Vaan tyttö jota lempi
hän oli petturi
Ja siksi tuli Roopesta
nyt julma ryöväri.

Viel' Itämeren rannikot

ne Roopen muistavat
Ja naiset Pietarinkin vielä

päätään puistavat
Ja Suomenlahden kaupungit
tuns' Roope ryövärin
Ja suuri oli pelko
vielä Kokkolassakin.
 
Ei neito Viron rannikon
unhoita milloinkaan
kun Rosvo-Roopen kanssa

hän joutui kapakkaan
He söivät mitä saivat
ja joivat tuutingin
ja tyttö poltti sydämens'
mut Roope sikarin.

Ei tiennyt impi Oolannin
kuink' oli laitansa
kun Rosvo-Roope pestäväks

vei hälle paitansa
Yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn´
ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin.
 
Sai Roope viimein palkkansa
hän on nyt Suomessa
Ja jossain jokivarressa lie lossivahtina
Hän lesken eessä nöyrtyi
ja joutui naimisiin
Ja sillä lailla Rosvo-roope

hiljaa hirtettiin.

92. Räiskäle

Tuoll´ on mun räiskäle, ain yhä tuolla,

kaukana korvessa, Sompion suolla.

Voi, taikinaiseni, oi ohukaiseni!

Missä oletkaan, sua muistan ainiaan.

Olit vasta paistunut toiselta puolta,

mulle, kun tuotit jo ikävää ja huolta.

Pannuuni juutuit ja mustaksi muutuit.

Oi, missä oletkaan!

Sua muistan ainiaan.

Alta olit musta ja päältä olit harmaa,

vaan makeampi mannaa,

se aivan on varmaa.

Puoleksi paistuit ja hiekalta maistuit.

Oi, missä oletkaan!

Sua muistan ainiaan.

Ilmaan sun heitin, kun käteheni luotin.

Viisitoista minuuttia

putoovaksi vuotin.

Katseeni käänsin ja itkua väänsin,

kun siellä roikuit sä kuusen kätköissä.

93. Sadepilven alla

Ootko kulkenut sä sadepilven alla

veden virratessa pitkin vaatteitas?

Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla,

onko laulus soinut eessäs, takanas?

Onko sulle tuttu ilo toveruuden,

jota vaikeudet yhä voimistaa?

Ootko yhteistyöstä

saanut innon uuden,

joka sateessakin laulamaan sun saa?

Ootko seisonut sä yksin kesäyössä

leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?

Ootko huomannut sä

oudon onnentunteen

silloin valtaavan sun mieles kokonaan?

Ootko tuijottanut liekkiin nuotiossa,

nähnyt hiljalleen

sen tuhkaan hiipuvan?

Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen

jostain syvyyksistä mielees´ nousevan?

94. Saku Sammakko

Saku Sammakko kosiomatkallaan,

ahaa, ahaa,

Saku Sammakko kosiomatkallaan,

ahaa, ahaa,

Saku Sammakko kosiomatkallaan

hän lauleli kauniita laulujaan,

ahaa, ahaa, ahaa.

Hän Hillevi Hiiren tavatessaan…

pyysi mukanaan tulemaan pappilaan…

Mikset, kultasein, kosinut aikanaan…

minut Matias Myyrälle naitetaan…

Sulle Matias sovi ei ollenkaan…

sillä multaa on Myyrällä varpaissaan…

Mutta Hillevi-hiirestä huomataan...

että nainen on nainen aina vaan...

Häitä Hillevi Hiiren nyt soitetaan…

mutta Hepokatti-Heikki on sulhasenaan…

Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan…

sillä Heikkipä soitteli viuluaan…

Saku Sammakko

ei enää huomaakaan…

että multaa on myyrällä varpaissaan…

95. Sama taivas, sama maa

Sama taivas yllä tämän maan

yhä kutsuu meitä kulkemaan.

Sama aava, meri sininen,

sama koti yhteinen.

Samat niityt, vuoret, erämaat,

joet, järvet, kukkulat ja haat,

sama tuuli hiljaa humisten

laulaa yllä metsien.

Samaa vettä janoinen saa,

sama lähde pulppuaa,

vesi kirkkain

kaiken janon sammuttaa.

Sama voima rakkauden

syliin sulkee jokaisen.

Matka jatkuu,

matka kohti Jumalaa.

Sama retki alla auringon,

sama kaipaus sisällämme on.

Ilo lapsen, hymy vanhuksen,

sama matka yhteinen.

Täällä yhteen kuuluu jokainen,

kasvi, lintu, puu ja ihminen,

kukin hoivan toisellensa suo,

yhdessä näin uutta luo.

Samaa vettä janoinen saa..

Yksi kaiken antoi omastaan,

kaiken voitti rakkaudellaan.

Yksi meitä kutsuu kulkemaan

aina hänen seurassaan.

Kristus kuoli vuoksi jokaisen,

leivän mursi meitä siunaten,

meidät liittää puuhun elämän,

antaa meille tehtävän.

Samaa vettä janoinen saa…

96. Sankarit

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarimiehet,

joita koko valtakunta arvostaa?

Keitä ne on sankarit,

sellaiset sankarinaiset,

jotka tosityöstä palkintonsa saa?

Me ollaan sankareita kaikki,

kun oikein silmin katsotaan.

Me ollaan sankareita elämän

ihan jokainen.

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarinaiset,

jotka tosi paikan tullen pelkäävät?

Keitä ne on ne sankarit,

sellaiset sankarimiehet,

jotka rahaa kadunkulmissa kerjäävät?

Me ollaan sankareita kaikki…

Keitä ne on ne sankarit,

elokuvan sankarinaiset,

jotka kauneudellaan

kaikki lumoaa?

Keitä ne on ne sankarit,

elokuvan sankarimiehet,

jotka heikompansa

tieltään kumoaa?

Me ollaan sankareita kaikki…

97. Satumaa

Aavan meren tuolla puolen

jossakin on maa
Missä onnen kaukorantaan

laine liplattaa.

Missä kukat kauneimmat

luo aina loistettaan,

siellä huolet huomisen

saa jäädä unholaan.

Oi, jospa kerran sinne

satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi

en linnun lailla pois.

Vaan siivetönnä en voi lentää,

vanki olen maan.

Vain aatoksin mi kauas entää

Sinne käydä saan.

Lennä laulu sinne missä

siintää satumaa.
Sinne missä oma armain

mua odottaa.

Lennä laulu sinne lailla

linnun liitävän.

Kerro että aatoksissain

on vain yksin hän.

Oi, jospa kerran…

98. Sininen ja valkoinen

Kotimaa kun taakse jäi,

mietin hiljaa mielessäin,

mitä siitä kertoisin,

kysyjille vastaisin.

Kertoisinko köyhyyden,

laudat eessä ovien

tai sen kaiken rikkauden,

kunnes tiesin vastauksen:

Sininen on taivas,

siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet,

sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki,

valkoiset on yöt kesien.

Valkoiset on pilvet,

lampaat nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi maahan sen,

kylmään sekä routaiseen,

lämmön tunsin kuitenkin

lujuudessa graniitin.

Hiljaa kuusten kuiske soi,

terveisensä tuuli toi:

Sininen ja valkoinen

värit ovat vapauden.

Sininen on taivas…

99. Sininen uni

Joka ilta, kun lamppu sammuu

ja saapuu oikea yö,

niin Nukkumatti nousee

ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä siniset tossut

ja niillä se sipsuttaa.

Se hiipii ovesta sisään

ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on sininen lakki

ja sininen, uninen vyö.

Ja unista jäätelönpalaa

se pienillä hampailla syö.

Ja sillä on sininen auto

ja se auto hyrrää näin:

surrur, surrur, ja lähtee

unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo

on aivan kallellaan,

ja sinistä unien kirjaa

se kantaa kainalossaan.

Ja unien sinimaahan

se lapset autolla vie.

Surrur, surrur, ja sinne

on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä

ja metsässä kultainen puu,

ja unien sinilintu

ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu,

se lapsia tuudittaa.

Se laulaa unisen laulun:

lala lalla la lallallallaa.

100. Siunaa ja varjele meitä

Siunaa ja varjele meitä,

Korkein, kädelläs.

Kaitse ain kansamme teitä

vyöttäen voimalla meitä,

heikkoja edessäs.

Sulta on kaikki suuruus,

henki sun Hengestäs.

Tutkien sydämemme

silmäs meihin luo,

ettemme harhaan kääntyis,

ettei kansamme nääntyis.

Silmäsi meihin luo,

alati synnyinmaalle

siipies suoja suo.

101. Siunaa koko maailmaa

Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää:

auta, ettei kukaan yksin jää.

Katso, Isä, lasta kärsivää.

:,: Siunaa koko maailmaa :,:

Näet, Isä taivaan, lapsen sen,

joka kääntyy puolees rukoillen:

anna leipä jokapäiväinen!

Siunaa koko…

Ethän, Isä taivaan, unohda

lapsiasi sodan jaloissa.

Rauha anna, viha sammuta.

Siunaa koko…

Varjele ja siunaa Afrikkaa,

Amerikan maita, Eurooppaa,

Australiaa, suurta Aasiaa.

Siunaa koko…

Suothan, Isä taivaan, meillekin

ilon sekä toivon koteihin.

Hoida, Isä, lastas hellimmin

Siunaa koko…

102. Siunauslaulu

Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää:

Enkelin siipien havinaa

ja iloa, onnea syvää.

Tahtoisin toivoa sinulle,

mitä en itse voi antaa:

Saakoon rakkaus Jumalan

sinua sylissään kantaa!

Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää:

Enkelin siipien havinaa

ja iloa, onnea syvää.

103. Soi kunniaksi Luojan

Soi kunniaksi Luojan

nyt virsi kiitoksen.

Tuon kaiken hyvän tuojan

ja suojan ainaisen.

Hän, Isä, rakkahasti

ain vaalii luotujaan

ja kaiken taitavasti

hän ohjaa tuolta taivaastaan.

Hän säät ja ilmat säätää

ja aallot tainnuttaa

ja hyisen hallan häätää

ja viljan vartuttaa.

Hän onneen meidät ohjaa,

myös aikaan vaikeaan.

Sen rakkauden pohjaa

ken pystyy koskaan tutkimaan.

Siis kiitos, Herra taivaan,

kun lahjas meille toit

ja päivän työhön, vaivaan

taas puhtaan leivän soit.

Suo, että ilomielin

myös jaamme leipämme

ja sydämin ja kielin

sua lakkaamatta kiitämme!

104. Suvivirsi

Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon.

Se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa.

Puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs, Jumala,

ihmeitäs julistaapi

se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa

visertää kauniisti.

Myös eikö Herran kansa

Luojaansa kiittäisi.

Mun sieluni sä liitä

myös äänes kuorohon,

ja armon Herraa kiitä,

kun laupias hän on.

Oi, Jeesus Kristus jalo

ja kirkas paisteemme,

sä sydäntemme valo,

ain asu luonamme!

Sun rakkautes liekki

sytytä rintaamme.

Luo meihin uusi mieli,

pois poista murheemme.

105. Syksyn sävel

Katu täyttyy askelista,

elämä on kuolemista,

pane käsi käteen, ollaan hiljaa.

Pyydä minut aamuteelle,

anna vettä kuihtuneelle.

Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

En ilosta itke, en surusta itke,
jos itken, niin itken muuten vaan

ja muualla oon

ennenkuin huomaatkaan.

Häntä rakastin paljon,

sua rakastan joskus enemmän,

mutta ole mulle

vähän aikaa hän!

Ota minut sinun uniin,

vaikka nousen toisiin juniin.

Nyt on lokakuu

ja minusta näkee sen.

Kun tulen kiinni sinuun,

jumalatkin uskoo minuun,

vaikka itse aina usko en.

En ilosta itke, en surusta itke,

jos itken, niin itken muuten vaan

ja muualla oon,

ennenkuin huomaatkaan.

Häntä rakastin paljon,

sua rakastan ehkä enemmän,

mutta ole mulle

vähän aikaa hän.

106. Synnyinmaan laulu

On maista kaikista sittenkin

tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.

Vie minne tiesi, sen tuttu liesi

on lämpöisin.

Voi, kuin on kaunihit järvet sen

ja kosket kuohuissa pauhaten.

Sen pilven väikky ja lähteen läikky

ja taivas sen.

Ja vaarat, korkeat kuusikot

ja koivumetsät ja kalliot.

Sen pohjapalot, sen tähtein valot

ja kuutamot.

Mä lemmin kieltä ja kansaa sen

ja heikot voimani uhraten

teen työtä siellä mä intomiellä

ja riemuiten.

107. Syyslaulu

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan,

synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä

tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään

mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme,

silloin ehkä nään
keinon jolla vielä

kaiken saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos…

Syksyn tuuli mukanaan

vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän

kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin

koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme

kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen

tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme

ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos…

108. Tahroja paperilla

Tiedän että on yö,

kun saavut kotiisi pimeään.

Yksinäisyys lyö

sanomatta nimeään.

Kun luet kirjeeni, kaiun kuulet,

tahrat näet, joita sateeksi luulet.

Kuljen ulkona valossa,

kasvoillani voin tuntea tuulen.

Ei sitä tuntunut talossa,

johon palaa en koskaan, luulen.

En ole menossa minnekään,

Ei missään tulee minun luokseni,

minun vuokseni.

Vain tahroja paperilla,

älä siis suutu,

ei niistä asiat miksikään muutu,

ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, että

meillä oli hetkemme,

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,

se eteen päin työntää,

älä siis pelkää,

älä huoli siitä,

sillä meillä oli hetkemme .

Muista, että meillä oli hetkemme.

Kutsun saaneena tulin,

lähdin kuin varas,

säikähdin viimein.

Kun itseni tarttuneen,

tajusin varttuneen.

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin

tuoksusi, teit saman minulle.

Juoksusi annan anteeksi sinulle.

Vain tahroja paperilla…

109. Tahtoisin ystävän

Taivaan Isä, tahtoisin

oman ystävän,

jonkun, jolle kertoisin

kaiken tärkeän.

:,:Jonkun, joka tahtoisi

olla kaveri.

Jonkun, joka leikkisi

minun kanssani :,:

Taivaan Isä, tahtoisin olla ystävä.

Saisin toista ihmistä pitää kädestä.

:,:Saisin korvaan kuiskata

monta asiaa,

saisin hiljaa kuunnella,

mikä harmittaa:,:

Taivaan Isä, tahtoisin

oman ystävän.

Sinä tiedät parhaiten,

missä nyt on hän.

:,:Sinä tunnet jokaisen.

Meitä johdata,

että toinen toisemme

saamme kohdata:,:

110. Taivaan Isä suojan antaa

Taivaan Isä suojan antaa,

hän on Isä jokaisen.

Lapsen huolet hän voi kantaa

paremmin kuin ihminen.

Hän ei riitele, ei suutu,

hän on kärsivällinen.

Häneltä ei aikaa puutu,

hän on Isä jokaisen.

Taivaan Isän lähellä

nauraa saa ja itkeä.

Taivaan Isä siunaa meitä,

hän on Isä jokaisen.

Poluillemme enkeleitä

lähettää hän varjellen.

Hän on läsnä päivän työssä

rohkaisten ja auttaen.

Valvoo pimeimmässä yössä,

hän on Isä jokaisen.

Taivaan Isän lähellä

jokainen on tärkeä.

Taivaan Isä hoitaa lastaan,

hän on Isä jokaisen.

Aamulla hän tulee vastaan,

kuulee iltarukouksen.

Hän ei muista virheitämme,

meille antoi Jeesuksen.

Hän on aina ystävämme,

hän on Isä jokaisen.

Taivaan Isän sylissä

jokainen saa levätä.

111. Tartu käteen Jumalan

Sammuu loiste kynttilöiden,

tuuli laulaa ikävöiden,

hetki kaikkein kaunein

kohta muisto vain on.

Tuli hiipuu nuotioissa,

käsi ystävän on poissa,

sisälläsi kaipaus soi sammumaton.

Tartu käteen Jumalan,

tartu siihen, mikä kestää,

astu kalliolle, joka pettää ei voi.

Tartu käteen Jumalan,

älä minkään anna estää.

Kuule, kuinka sydämesi

sykkii ja soi.

Pian jo lehdet lentelevät,

koittaa talvi, koittaa kevät,

moneen kertaan telttanarut irrotetaan.

Uupuu askel vaeltajan,

sortuu seinä savimajan,

mutta yksi loppuun asti on paikallaan.

Tartu käteen Jumalan…

Elämä on taivallusta,

iloa ja kaipausta,

halki vuorten, laaksojen

ja vetten se vie.

Yksi auttaa ainoastaan,

yössäkin Hän tulee vastaan,

sydämeesi kuiskaa hiljaa:

Tässä on tie!

Tartu käteen Jumalan…

112. Tiedätkö, miksi leiriläinen oon

Tiedätkö, miksi leiriläinen oon,

telttani nostan nuoreen hongikkoon?

Niin ihanaa on elää alla taivaan

sinisimmän. Bum bum bum.

:,: Bumbidiaidi, bumbidiaidi,

bumbidiaidi, bumbidiaidi:,: bum.

Retkeilyn, leikin, työn ja laulelun

kanssani jakaa kumppanini mun.

Niin ihanaa ...

Tunnen mä lämmön rantahietikon,

lintujen kuoron, nousun auringon.

Niin ihanaa ...

113. Tihkukohon, satakohon

Tihkukohon, satakohon,

tulkoon vettä tulvanaan.

Lätäköiksi, kurakoiksi,

aina eespäin marssitaan.

Ilma kurja, sade hurja,

ei ne meitä estele.

 Tuhotulva ei oo pulma,

ilomiellä kuljemme.

Taivas aukee, pilvet raukee,

maa jo hukkuu vetehen.

 Kulku lakkaa, uintiin pakkaa

pohjan katoaminen.

Kuka suuttuis, kuka muuttuis?

Sade ei saa masentaa.

Ilomiellä voimme vielä

vaikka vuoret valloittaa.

Usko on tää, sade että

muuttuu päivänpaisteeksi.

Pilvet haipuu, päivä taipuu,

saapuu luonnon loisteeksi.

114. Tirolin käkönen

Metsän synkeän mailla

kaikuu kellojen lailla

laulu vertaansa vailla,

käki kukkuvi tuo.

Ti-ri-a holdria tiria,

holdria kukkuu,

holdria tiria holdria kukkuu,

holdria tiria, holdria kukkuu,

holdria tiria hoo.

Metsän laulut kun soivat,

elon ongelmiin toivat

vastauksensa oivat

laulut käkösen nuo.

Tiria holdria…

Mitä huominen antaa,

milloin virta sun kantaa

kohti onnesi rantaa,

käki selvyyden suo.

Tiria holdria…

Metsän äänet kun nukkuu,

hiljaisuutehen hukkuu.

Vielä käkönen kukkuu,

tervehdyksensä tuo.

Tiria holdria…

115. Toivotaan, toivotaan

:,:En aina oikein jaksa ymmärtää:,:

kun rakkautta saa,

ei silti löydy haluavaa,

ei meillä riitä aikaa rakastaa.

Toivotaan, toivotaan, toivotaan,

että joskus luomme

toisenlaisen maan,

että antaisimme kaiken,

auttaisimme ystävää.

Ehkä kaukana se on,

mutt´ toivo jää.

:,:En oikein usko rauhan kestävän:,:

kun liekeissä taas on

tää synnyinpaikka onneton,

vain toivo silloin löytää asunnon.

Toivotaan, toivotaan…

:,:En usko minkään

muun nyt auttavan:,:

siis lyökää kättä viholliset,

lyökää jokainen,

mä luulen silloin onnistuvan sen.

Toivotaan, toivotaan…

116. Tom Dooley

Itketkö nyt, Tom Dooley,

kadutko jälkeen työs?

Näetkö puun, Tom Dooley,

näetkö köyden myös?

Rinteellä jylhän vuoren,

keskellä pensaikon

neidolta hengen nuoren

veitseni vienyt on.

Itketkö nyt…

Aavisti Mister Grayson

teon jo hirveimmän.

Taposta tässä seison,

surmansa kun sai hän.

Itketkö nyt…

Surraanko miehen tähden

kodissa kaivaten?

Hyvästi vain! Nyt lähden

muualle, huomaan sen.

Itketkö nyt…

117. Tule kanssani, Herra Jeesus

Tule kanssani, Herra Jeesus,

tule siunaa päivän työ.

Tule illoin ja aamuin varhain,

:,:tule vielä, kun joutuu yö:,:

Tule askele askeleelta

minun kanssani kulkemaan.

Sua ilman en saata olla,

:,:pysy luonani ainiaan:,:

118. Tule nuotion loimuun

Tule nuotion loimuun,

älä pimeään jää.

Tule nuotion loimuun,

se on lämmittävää.

Saavu laulamaan

iltaan tummuvaan,

nuotion loisteeseen,

joukkoon ystävien.

Tämä hetki on yhteinen,

tämä hetki on rakkauden,

liekki ikuinen roihuta saa,

ilo leimahtaa.

Tämä hetki on yhteinen,

tämä hetki on rakkauden,

liekki ikuinen roihuta saa,

lämpö koskettaa.

Tule etsimään voimaa,

tule kuuntelemaan.

Tule etsimään voimaa

matkaan rasittavaan.

Saavu laulamaan…

Tule hetkeksi rauhaan,

tielle rukouksen.

Tule hetkeksi rauhaan,

syliin hiljaisuuden.

Saavu laulamaan…

119. Tuli ikuinen

Nuotio hohtaa illan hämärään,

:,:kulkijoita johtaa lämmittelemään:,:

Katsoivat tulta isät aikoinaan,

:,: tuuli soi ja multa

syttyi laulamaan :,:

Tuli ikuinen,

tuli suuren nuotion,

ylle kaiken pimeyden

kerran syttynyt on.

Tuli ikuinen

tänä yönä meidät tuo

halki vuosisatojen

valon kirkkaimman luo.

Lämmön ja valon tulen loimu toi.

:,: Sydäntemme talon

valaista se voi :,:

Liekkinä loistaa Poika Jumalan,

:,: pimeytemme poistaa

valo maailman :,:

Tuli ikuinen…

120. Tulipunaruusut

Illoin luokse pienen kapakan
Ratsuani juoksuun hoputan.
Kuiskaa hiljaa arotuuli,
Hymyy Rozy punahuuli,
Tyttö, jota yksin rakastan.

:,: Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sua varten vain on kukkineet.
Kauneimmat on niistä sulle,
Suukon palkaksi suot mulle;
Mulle suukko, sulle ruusut tulipunaiset:,:

Kaukana on mulla maja pien',
Tähdet pustan yli näyttää tien.
Satulaan sun nostan, kulta,
Ratsun lento on kuin tulta,
Taivaanrannan taa kun sinut vien.

Heijaa, ruusut tulipunaiset

121. Tuulelta vastauksen saan

Montaako maantietä mies vaeltaa

hän ennen kuin arvonsa saa?
Kauanko liidellä kyyhkynen voi
sen ennen kuin riuhtaisee maa?
Paljonko pommeja tarvitaankaan
ne ennen kuin voi unohtaa?

Tuulelta vaan mä vastauksen saan
Tuulelta vastauksen saan

Montako katsetta luot ylöspäin
ennen kuin taivaan sä näät?
Kauanko itkua kuunnella voi
ennen kuin kääntyvät päät?

Montako kuolemaa tarvitaankaan
ennen kuin yksin sä jää?

Tuulelta vaan…

Kauanko vuori on korkea niin
sen ennen kuin näät sortuneen?
Kauanko ihminen etsiä voi
löytääkseen tien vapauteen
Vieläkö päänsä kääntää hän pois
ja kaikki tää jää ennalleen

Tuulelta vaan…

Blowin´ in the wind

How many roads

must a man walk down

before you call him a man?

Yes´n how many seas

must a white dove sail

before she sleeps in the sand?

Yes´n how many times

must the cannonballs fly

before they´re forever banned?

The answer, my friend

is blowing in the wind,

the answer is

blowing in the wind.

How many times

must a man look up

before he can see the sky?

Yes´n how many ears

must one man have

before he can hear people cry?

Yes´n how many deaths

will it take ‘til he knows

that too many people have died?

The answer my friend is…

How many years

can a mountain exist

before it is washed to the sea?

Yes´n how many years

can some people exist

before they´re allowed to be free?

Yes´n how many times

can a man turn his head

pretending, he just doesn´t see?

The answer my friend…

122. Tuulien teitä

Lasken matkaan

leijan kauneimman.

Se saa lentää tuulien teitä.

Toivo nousee yli ulapan:

:,:Anna rauha, varjele meitä:,:

Laitan matkaan

toiveen kauneimman.

Se saa lentää tuulien teitä.

Pyyntö kantaa yli maailman:

:,:Anna rauha, varjele meitä:,:

Lasken matkaan

leijan kauneimman.

Se saa lentää tuulien teitä.

Toivo nousee yli ulapan:

:,:Anna rauha, varjele meitä:,:

123. Tuu mukaan

Kai uskot vielä hyvään,

on sillä yhä voimia,

jotka siirtää vuoria,

jos oikein ponnistaa.

Kai uskot seikkailuun,

yhteisiin hetkiin,

luontoon ja retkiin

näin kutsu kajahtaa:

Tuu meidän mukaan,

uskomme parempaan,

tuu meidän mukaan

parempaan maailmaan.

Löydät käden auttavan,

ystävän oikean.

Tuu - tuu meidän mukaan!

Näet lipun liehuvan,

se on meidän yhteinen,

tunnus joukon iloisen,

joka työstä voimaa saa.

Yhdessä toimien

ystävyyteen kasvaa,

lähellä ja kaukaa,

toinen toistaan voi auttaa.

Tuu meidän mukaan…

Eväät elämään

partio näin antaa,

terveyttä, voimaa

touhut täällä opettaa.

Uskomme vahva on,

että taival jatkuu,

vaikka polku loppuu,

käsi vahva opastaa.

Tuu meidän mukaan…

124. Tänne polkumme johtaa

Tänne polkumme johtaa,

luokse iltanuotion.

Sadun piirin, ken kohtaa,

tuntee metsän kaipion.

Tuli räiskyy nuotiossa,

savu hiljaa leijailee.

Ja nyt illan tummetessa

metsä meille kuiskailee.

Hämy hiipii ja saapuu

taikahetki leiriyön.

Sävel kiirii ja haipuu taakse

jylhän korpivyön.

Tuli räiskyy…

Hetki kauneinkin päättyy,

tuli sammuu, hiiltyy pois.

Retki nuoruuden säilyy,

kuin se unta ollut ois.

Tuli räiskyy…

125. Tänään Häneen uskon

Tunnen suurta Jumalaa

vain vähän,

Hän on juuri minut löytänyt.

Hän hiljaa astui elämääni tähän,

kaiken uusin silmin näen nyt,

näen nyt.

:,:Sydän kun auki on,

sinne Jeesus tekee asunnon.

Tänään häneen uskon,

näen aamuruskon,

päivä sarastaa:,:

Uskoa ei synny omin voimin,

ilmaiseksi anova sen saa.

Sitä ansaita ei töin ja toimin,

Jumala sen meille lahjoittaa,

lahjoittaa.

Sydän kun auki on…

Olin täynnä suurta ahdistusta,

Vapahtajaa hiljaa rukoilin.

Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta,

ristillä jo sinut armahdin, armahdin.

Sydän kun auki on…

126. Täällä Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla

on nyt kotimaamme.

Mutta tähtein tuolla puolen

toisen kodin saamme.

Täällä on kuin kukkasella

aika lyhyt meillä.

Siellä ilo loppumaton

niin kuin enkeleillä.

Täällä sydän huokailee

ja itku silmän täyttää.

Siellä sydän iloitsee

ja silmä riemun näyttää.

Sinne toivon siivillä

jo, sydän pieni, lennä!

Siellä kun on kotimaani,

sinne tahdon mennä.

127. Täällä Pohjantähden alla (Turkka Mali, Petri Laaksonen)

Täällä Pohjantähden alla,

korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen,

tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla,

 taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton

minä itselleni saan.

Ja alla Pohjantähden

minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden

itken vuokses kyyneleen.

Täällä Pohjantähden alla,

murheita on laulajalla,
täällä kuu kumoittava

on myös alakuloinen.
Täällä Pohjantähden alla,

hiipii sieluun asti halla,
ja tunteet tappamalla,

rikki repii sydämen.

Ja alla Pohjantähden…

128. Tää ystävyys ei raukene

Tää ystävyys ei raukene,

vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme,

kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota,

jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta

ja terve, näkemiin.

Should auld acquintance be forgot

and never brought to mind?

Should auld acquintance be forgot

and days of auld lang syne?

For auld lang syne, my dear,

for auld lang syne,

We´ll take a cup of kindness yet

for auld lang syne.

And here´s a hand, my trusty friend

and give a hand of thine.

We´ll take a cup of kindness yet

for auld lang syne.

For auld lang syne…

129. Unohtumaton ilta

Metsässä ei liikahda lehtikään.

On kuin luonto kuollut jo ois
:,: Kuinka kaunis on illan hetki tää,

rusko päivän kun haipuu pois:,:
Niin kuin hopeaa kalvo virran on,

kun sen ylle noussut on kuu
:,: vielä lumoaa laulu lohduton,

yli virran mi kantautuu:,:
Päivä kohta koittaa ja laskee kuu, lumous ei haihdu vaan
:,: Vaikka unhoittuis multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan:,:

130. Uralin pihlaja

Illan tuuli soittaa

jo latvaa pihlajan.

Kaupungista kuulen

mä valssin niin kaihoisan.

Pihlajasta se kertoo,

on tuttu tarina sen.

Muistan Uralin rinteiltä valkolatvuksen.

Niin kuin seppelepäinen

vain nuori morsian on,

kukkii pihlajahuntu

tuo alla auringon.

Kauas tuonne jääneen

mä tiedän pihlajan.

Kauas kulki tieni,

jäi hän, jota rakastan.

Syksyn punaiset marjat

kuin kyynel pihlajan on.

Itkin pihlajan lailla,

on sydän onneton.

Niin kuin seppelepäinen…

Kenties kerran vielä

soi tuuli lauhemmin,

kaupunkien pauhu

jää taakse viimeinkin.

Missä pihlaja kukkii,

taas armaan nähdä mä saan.

Luonto puhkeaa kukkaansa

jälleen kauneimpaan.

Silloin seppelepäinen

tuo nuori morsian on,

kukkii pihlajahuntu

tuo alla auringon.

131. Vanhoja poikia viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
Nousee pinnalle pärskähtäen.
Aallon alla se suunnisti soittajan luo,
Sille tuttua tutumpi on sävel tuo.
Laulu kertoo näin

mitä on yksin kun jää,
Hyvin hylje sen ymmärtää.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Sinne elämän toveri tahtonut ei.
Yksin Nestori jäi kuten norppa,
Myös sen kumppanin kohtalo vei.
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan,
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,
Yksi ymmärtää kaipuun sen.

Tanssittu koskaan ei…

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Lepokivellään iäkäs norppa
Katsoo ystävää ymmärtäen.
Suuri Saimaa mut naista sen

rannoilta vaan
Ei näin tuuliseen saareen

saa asettumaan.
Kuten norpan, on määrä

myös Miikkulaisen
Olla sukunsa viimeinen.

Tanssittu koskaan ei…

132. Varjoista maan

Viimeisin voimin taas eteesi käyn,

ilta laskeutuu kaupunkiin.

Viimeisin voimin taas eteesi käyn,

olen kulkenut uuvuksiin.

Minä huudan varjoista maan,

panen toivoni Lunastajaan.

Käsiisi suuriin, oi Jumalani,

tahdon antaa nyt henkeni.

Viimeisin voimin taas luoksesi tuon

päivän jokaisen askeleen.

Viimeisin voimin taas luoksesi tuon

pienen ihmisen särkyneen.

Minä huudan…

133. We shall overcome

We shall overcome,

we shall overcome,

we shall overcome some day.

Oh, deep in my heart

I do believe:

We shall overcome some day.

We are not afraid… today…

We are not alone… today…

We´ll walk hand in hand…

some day…

Black and white together…

some day

Christ is still alive… today…

134. Viidestoista yö

Silmissäni orpo katse

lapsen eksyneen.

Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.

Käy pimeys päälle

lailla pommikonelaivueen

ja minä kun en

koskaan kysy hintaa!

Viidestoista yö

taas saapuu painajaisineen

ja kaikki paitsi elämä on turhaa.

Aina oikein uskoa

ei jaksa ihmiseen,

kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

Sun kanssas katson maailmaa

ja samaa unta nään.

Kuin hullu huudan rakkauteni perään!

Sun kainaloosi käperryn,

ja, jos sallit, yöksi jään,

ja kun aamu on,

en tiedä, missä herään.

Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen,

oon yksin ajatusten raunioilla.

Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,

on jälleen tuskan viitta hartioilla.

Sun kanssas katson…

Viidestoista yö,

se saapuu aina uudelleen,

taas huomaan

kahden viikon unohtuneen.

Jäi iholleni hiekkaa

rannan autioituneen,

voi olla, että vihdoin pääsen uneen.

Sun kanssas katson…

135. Väliaikainen

Elo ihmisen huolineen, murheineen,
Se on vain väliaikainen.
Elon hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain väliaikainen.

Tämä elomme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!

Tuoksu viehkeän,

kauneimman kukkasen,
Se on vain väliaikainen.
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
Se on vain väliaikainen.
Sinun tyttösi lempeä kauneus,
Sekä huulien purppurapunerrus,
Ja hymynsä tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!

Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,
Se on vain väliaikainen.
Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,
Se on myös väliaikainen.
:,: Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan! :,:

136. Yhteinen maailma

Tämä iltamme on ilta viimeinen,

jonka viettää me saamme

kera ystävien.

Tänä iltana tahdomme

luoda nyt sen,

maailman, joka on yhteinen.

Ei häly kaupunginkaan

voi meitä tavoittaa.

Päivän askaret jääneet

on kauaksi taa.

Tänä iltana tahdomme

luoda nyt sen,

maailman, joka on yhteinen.

Huominen meidät vie

kauas toisistaan.

Siteet ystävyyden

ei katkea milloinkaan.

Vaikka erkanee tie,

niin teimmehän sen,

maailman, joka on yhteinen.

Ei häly kaupunginkaan…

137. Ylitse merten

Ylitse merten,

kohti laajaa maailmaa

Jumalan Henki

meitä täällä kuljettaa.

:,:Pitkä matkamme on,

tie on tuntematon,

mutta Jeesus itse johtaa kulkijaa:,:

Yhdessä koimme

pienen hetken elämää.

Jumalan rakkaus

sydämiä lämmittää.

:,:Hetki haihtuva on,

mutta muuttumaton

Jeesus Kristus

aina vierellemme jää:,:

Kun suru kohtaa,

kipu tarttuu sydämeen,

rukous kantaa

meitä uuteen huomiseen.

:,:Tulkoon taistelu työ,

tulkoon murhe ja yö,

Jumalamme

nostaa jälleen uupuneen:,:

Kun aika koittaa,

kaikki murhe hälvenee.

Kun aika koittaa,

Herran kansa riemuitsee.

:,:Jälkeen kaipauksen,

jälkeen taistelujen

uusi aamu ylitsemme valkenee:,:

138. Ystävyys on yhteistä työtä

Ystävyys on yhteistä työtä,

kumpikin antaa ja saa.

Ystävyys on yhteistä työtä

Jumalan antamaa.

Käsi toiseen käteen tarttuu,

hyvä sana lausutaan,

ilo kasvaa aika varttuu,

nyt jo toimimaan.

Ystävyys on yhteistä…

Kavereita kaikkialla,

löydät läheisyyttä myös.

Mukaan porukkaan voit tulla,

aloita jo työs.

Ystävyys on yhteistä…

Rakennetaan uusi silta

halki koko maailman,

täältä Suomen tanhuvilta

maahan Afrikan.

Ystävyys on yhteistä

139. Ystävän laulu

Mistä tunnet sä ystävän,

onko oikea sulle hän?

Anna meren se selvittää,

kuka viereesi jää.

Ja jos silloin, kun myrsky soi,

vain sun kumppanis vaikeroi,

vene lähimpään rantaaan vie,

jääköön pois, - mikä lie.

Mistä tunnet sä ystävän,

onko oikea sulle hän?

Anna tunturin selvittää,

kuka viereesi jää.

Kun on kaukana kaikki muut,

ja kun päättyvät pitkospuut,

kuka rinnallas ruikuttaa

takaisin mennä saa.

Mistä tunnet sä ystävän,

onko oikea sulle hän?

Ajat ankeimmat selvittää,

kuka viereesi jää.

Kun on sinulla vaikeaa

ja kun tarvitset auttajaa,

Silloin ystävyys punnitaan –

menee muut menojaan.

Siitä tunnet sä ystävän,

kun on vierelläs vielä hän.

Turhat tuttavat luotas ois

hävinneet pian pois.

140. Ystävä sä lapsien

Ystävä sä lapsien,

katso minuun pienehen.

Minne käynkin maailmassa,

sinä olet hoitamassa.

Onni täällä vaihtelee,

taivaan Isä suojelee.

Ota, Jeesus rakkahin,

suojaas koti kallehin.

Siunaa äitiä ja isää,
heille elinpäivää lisää.

Ystävä sä lapsien,
pientäs auta holhoten.

Pidä meitä turvissas,

Jeesus, armohelmassas.

Suojaas sulje isänmaamme.
Sulta kaiken lahjaks´ saamme.

Johda, Jeesus rakkahin,

meidät taivaan kotihin.